Kasvatuskumppanuus : myytti vai todellinen yhteistyömalli

Abstract

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten päivähoidon henkilöstö tiedostaa vanhempien kanssa tehtävän yhteistyön merkityksen ja millaisin edellytyksin sen näkökulmasta kasvatuskumppanuutta voidaan toteuttaa. Lisäksi haluttiin kartoittaa heidän tämän hetkistä tietämystään kasvatuskumppanuudesta. Tutkimusaineisto kerättiin päiväkodeissa työskenteleviltä lastentarhanopettajilta ja lastenhoitajilta eri puolilta Kainuuta.

Teoriaosuudessa tarkasteltiin vanhempien kanssa tehtävän yhteistyön ja päivähoidon muotoutumista eri vuosikymmenillä sekä kasvatuskumppanuutta koskevaa teoriaa, ajankohtaista kirjallisuutta ja tutkimuksia. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin varhaiskasvattajien narratiivisia kirjoitelmia, joissa he palauttivat mieleen kokemuksia toteutuneista yhteistyötilanteista vanhempien kanssa. Lisäksi he vastasivat avoimiin kysymyksiin, jotka käsittelivät kasvatuskumppanuuden toteuttamisen reunaehtoja työyhteisön ilmapiirin, johtamisen, varhaiskasvatussuunnitelmien toimivuuden, hallinnon ja täydennyskoulutustarpeen näkökulmista. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen, ja aineiston analysoinnissa käytettiin fenomenologista, aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Tutkimustulokset olivat suurelta osin yhteneväiset kasvatuskumppanuustutkimuksista saatujen tulosten kanssa. Kasvatuskumppanuuden toteutumisen ehdoiksi määrittyivät luottamus, avoimuus, kunnioitus ja tasavertaisuus. Nämä edellyttävät kohtaamisia arjessa, vuorovaikutustaitoja, tiedon siirtoa osapuolten välillä, resursseja sekä työyhteisön hyvää ilmapiiriä ja johtajuutta. Tutkimuksesta kävi kuitenkin ilmi, että kasvatuskeskusteluissa vanhempien kanssa edelleen korostuu työntekijöiden asiantuntijuus ja käsiteltävien asioiden ongelmapainotteisuus. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmalomaketta haluttiin kehittää ja saada sen käyttöön opastusta. Koulutusta toivottiin myös vuorovaikutustaitoihin sekä eri kulttuureiden tuntemukseen.

Tulokset eivät ole sellaisenaan yleistettävissä koskemaan kaikkia varhaiskasvattajia, vaan ne kuvaavat tutkimukseen osallistuneiden kokemuksia. Tulosten pohjalta voidaan kuitenkin luoda kuva kasvatuskumppanuus tietämyksestä ja toteutumisen edellytyksistä arjessa. Tutkimus tarjoaa varhaiskasvattajille ja työyhteisöille aineksia pohtia ja kehittää keskinäistä kasvatustietoisuutta sekä vanhempien kanssa tehtävää kasvatuskumppanuutta ja sen vaatimia edellytyksiä.