Konkurssiuhan tunnistaminen tilinpäätösanalyysin avulla
Jarkko, Anssi (2012-11-13)
A. Jarkko
13.11.2012
© 2012 Anssi Jarkko. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201211141050
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201211141050
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa selvitetään onko tilinpäätösanalyysin avulla saatavan informaation avulla mahdollista ennustaa yrityksen konkurssiin ajautumista. Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti Beaverin (1966) yhden muuttujan mallia ja Altmanin (1968) usean muuttujan Z-score mallia.
Tutkimuksen aineistona on käytetty Compustat tietokannasta saatua aineistoa, joka, ennen puuttuvien ja sopimattomien arvojen poistamista, käsittää 15738 yhdysvaltalaista yritystä 437 eri alalta. Aineiston havainnot sijoittuvat vuosille 1987–2009. Aineisto sisältää muuttujia jokaisesta yrityksestä usean vuoden ajanjaksolta. Lopullinen otanta ylimääräisten havaintojen poiston jälkeen sisältää 589 konkurssiyritystä ja 5496 toimivaa yritystä.
Beaverin yhden muuttujan mallia tutkittaessa tutkimuksen kohteeksi valittiin alkuperäisen tutkimuksen viisi parasta tunnuslukua. Tunnuslukujen keskiarvojen samankaltaisuutta tutkittiin konkurssiyritysten ja toimivien yritysten välillä ensiksi käyttäen t-testiä ja myöhemmin Wilcoxonin järjestyssummatestiä. Tunnuslukujen keskiarvojen jakaumat eroavat konkurssiyritysten ja toimivien yritysten välillä useimmissa tapauksissa jo viisi vuotta ennen konkurssiin ajautumista.
Altmanin Z-score mallissa testataan viidestä eri muuttujasta muodostettua yhdistelmätunnuslukua. Yhdistelmätunnusluvun avulla otanta pyritään mahdollisimman tarkasti jakamaan konkurssiyrityksiin ja toimiviin yrityksiin. Tutkimuksessa testattiin Z-score mallia kahdella eri kriittisellä pisteellä, jotka ovat 2,67 ja 1,81. Kummankin kriittisen pisteen tapauksessa luokittelutarkkuuden huomattiin olevan erittäin alhainen. Altmanin alkuperäisen tutkimuksen kriittisellä pisteellä, 2,67, kokonaisvirheluokituksien määrä oli puolet koko aineistosta jo vuosi ennen konkurssia. Kriittisellä pisteellä 1,81 päästiin hieman parempaan luokittelutarkkuuteen, mutta tulokset eivät silti olleet tarpeeksi tarkkoja käytännön sovelluksiin. Luokittelutarkkuutta tutkittiin myös eri toimialojen välillä, mutta suurta parannusta tarkkuuteen ei saavutettu kummallakaan kriittisellä pisteellä.
Tutkimusaineiston laajuudesta johtuen tuloksien voidaan olettaa olevan melko hyvin yleistettävissä. Tuloksista voimme havaita, että yritysten taloudellinen profiili on muuttunut ajan kuluessa. Nykyajan toimivat yritykset muistuttavat 60-luvun konkurssiyrityksiä tunnuslukujen valossa. Tästä tulisi kehittää täysin uusia malleja tai päivittää vanhoja malleja, jotta ne vastaisivat paremmin nykyajan liiketoimintaympäristöä.
Tutkimuksen aineistona on käytetty Compustat tietokannasta saatua aineistoa, joka, ennen puuttuvien ja sopimattomien arvojen poistamista, käsittää 15738 yhdysvaltalaista yritystä 437 eri alalta. Aineiston havainnot sijoittuvat vuosille 1987–2009. Aineisto sisältää muuttujia jokaisesta yrityksestä usean vuoden ajanjaksolta. Lopullinen otanta ylimääräisten havaintojen poiston jälkeen sisältää 589 konkurssiyritystä ja 5496 toimivaa yritystä.
Beaverin yhden muuttujan mallia tutkittaessa tutkimuksen kohteeksi valittiin alkuperäisen tutkimuksen viisi parasta tunnuslukua. Tunnuslukujen keskiarvojen samankaltaisuutta tutkittiin konkurssiyritysten ja toimivien yritysten välillä ensiksi käyttäen t-testiä ja myöhemmin Wilcoxonin järjestyssummatestiä. Tunnuslukujen keskiarvojen jakaumat eroavat konkurssiyritysten ja toimivien yritysten välillä useimmissa tapauksissa jo viisi vuotta ennen konkurssiin ajautumista.
Altmanin Z-score mallissa testataan viidestä eri muuttujasta muodostettua yhdistelmätunnuslukua. Yhdistelmätunnusluvun avulla otanta pyritään mahdollisimman tarkasti jakamaan konkurssiyrityksiin ja toimiviin yrityksiin. Tutkimuksessa testattiin Z-score mallia kahdella eri kriittisellä pisteellä, jotka ovat 2,67 ja 1,81. Kummankin kriittisen pisteen tapauksessa luokittelutarkkuuden huomattiin olevan erittäin alhainen. Altmanin alkuperäisen tutkimuksen kriittisellä pisteellä, 2,67, kokonaisvirheluokituksien määrä oli puolet koko aineistosta jo vuosi ennen konkurssia. Kriittisellä pisteellä 1,81 päästiin hieman parempaan luokittelutarkkuuteen, mutta tulokset eivät silti olleet tarpeeksi tarkkoja käytännön sovelluksiin. Luokittelutarkkuutta tutkittiin myös eri toimialojen välillä, mutta suurta parannusta tarkkuuteen ei saavutettu kummallakaan kriittisellä pisteellä.
Tutkimusaineiston laajuudesta johtuen tuloksien voidaan olettaa olevan melko hyvin yleistettävissä. Tuloksista voimme havaita, että yritysten taloudellinen profiili on muuttunut ajan kuluessa. Nykyajan toimivat yritykset muistuttavat 60-luvun konkurssiyrityksiä tunnuslukujen valossa. Tästä tulisi kehittää täysin uusia malleja tai päivittää vanhoja malleja, jotta ne vastaisivat paremmin nykyajan liiketoimintaympäristöä.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [38549]