Ympäristön suunnittelu — ongelmallinen kokonaisuus : arvio kuntien ympäristön suunnittelun tilasta ja kehityksestä

Abstract

<div lang="en" class="abs"><p class="abs_header">Abstract</p><p>In its present meaning, the Finnish word ‘ympäristö’, that denotes the environment, already emerged in the 19^th century. Yet it is only now that its true meaning is understood more broadly than just referring to matters and objects that surround a given place. The most essential feature of the change that has occurred in its nuances of meaning is the fact that the questions and problems related to environmental themes have emerged as permanent targets of social planning within the scope of which they should also be solved.</p><p>The 20^th century, known as an era of progress and development, was unable to settle these questions but rather went on to generate environmentally bound social problems which have proved even more difficult to grasp. The reasons for this are deeply embedded in reductionism and its reality-braking approach. The present investigation employs a strongly holistic viewpoint in underlining the above problem clusters against the traditional nature of scientific development and the perspectives of individual disciplines, particularly as the problems and questions connected with the whole formed by the environment and society are not separate or definable by one instance only.</p><p>Problem-solving in environmental planning, which overlaps with social and community-based problems, is essentially determined by the organisation of the various planning tasks into open problems. Being multi-dimensional, controversial, difficult to shape and including a variety of alternative solutions, situations of this kind require planning that outlines future opportunities and takes into consideration the interactive nature of different factors. Thus planning must no longer be used as a means of determining or bordering the future in the sense characteristic of its traditional nature but rather as a creative, visionary and strategic instrument of constantly looking for the things of tomorrow. With regard to theoretical planning, the environment-society relationship in fact requires more problem-based approaches, local solution patterns and a more fundamental grip on things.</p><p>In the level of individual local government districts assessed in the present paper, the scope and multi-dimensional nature of the environment, when seen in the framework of planning a sustainable future in societies, has given rise to definition problems as well as concrete implementation difficulties. Despite these, there has already been some awakening to assume the direction required by a holistic grip on the environment. Yet the majority of the local government authorities in Finland still have a long way to go to realise the kind of long-term fundamental perspectives and interaction between the various factors that lie in their operating environments that are required for really employing a strategy. It takes time of course to change traditional operating patterns and cultures. The most important thing here is that the instances concerned should recognise the direction of development as their own and correct so as to ensure that the process of change will continue.</p></div>

<div lang="fi" class="abs"><p class="abs_header">Tiivistelmä</p><p>’Ympäristö’ nykyisessä merkityksessään esitettiin jo 1800-luvulla. Tosin vasta nykyään sen merkitys ymmärretään avarammin kuin vain tietyn paikan ympärillä olevina asioina ja olioina. Käsitteen vivahde-eron muutoksen olennaisin piirre liittyy siihen, että ympäristötematiikan kysymykset ja ongelmat ovat nousseet pysyvästi yhteiskunnallisen suunnittelun kohteiksi ja ratkaistaviksi. Edistyksen ja kehityksen vuosisatana tunnettu 1900-luku ei ratkaissut näitä kysymyksiä, vaan loi entistäkin hankalammin otettavia ympäristösidonnaisia yhteiskunnallisia ongelmia. Syyt nojaavat vahvasti reduktionismiin ja sen todellisuutta rikkovaan ajattelutapaan. Tieteen kehityksen perinteisyyttä, tieteenalakohtaisuuden näköaloja vasten mainittua ongelmakenttää korostaen tutkimuksessa nousee vahvasti esiin holistisuuden näkökulma, etenkin kun ympäristö-yhteiskunta -kokonaisuuteen liittyvät ongelmat ja kysymykset eivät ole erillisiä ja yhdeltä taholta määriteltävissä olevia.</p><p>Yhteiskunta- ja yhdyskuntaproblematiikkaan limittyvänä ulottuvuutena ympäristön suunnittelun ongelmanratkaisua määrittää keskeisesti suunnittelutehtävien jäsentyminen avoimiksi ongelmiksi. Nämä luonteeltaan moniulotteiset ja ristiriitaiset, vaikeasti hahmotettavat ja useita ratkaisumahdollisuuksia sisältävät tilanteet edellyttävät suunnittelulta tulevaisuuden eri mahdollisuuksien hahmottamista ja eri tekijöiden vuorovaikutteisuuden huomioimista. Suunnittelu ei saa enää olla perinteisen luonteensa tavoin tulevaisuutta määrittävää tai rajaavaa vaan sitä jatkuvasti etsivää — luovaa, visioivaa ja strategista. Ympäristö-yhteiskunta -suhde vaatiikin suunnitteluteoreettisesti yhä selvemmin ongelmalähtöisiä tarkastelutapoja, paikallisia ratkaisumalleja ja aiempaa näkemyksellisempää otetta.</p><p>Tutkimuksessa arvioidulla kuntatasolla ympäristö, yhteiskunnan kestävän tulevaisuuden suunnittelun kehyksessä, on laajuudessaan ja moniulotteisuudessaan aiheuttanut niin määrittelyongelmia kuin siitä johtuvia konkreettisia toteuttamisongelmia. Ongelmista huolimatta heräämistä ympäristön holistisen otteen vaatimaan suuntaan on tapahtunut. Kuitenkin suurimmalla osalla maamme kuntia todellisen strategisuuden edellyttämään pitkän linjan näkemyksellisyyteen ja toimintaympäristön eri tekijöiden vuorovaikutteisuuteen on vielä pitkä matka. Perinteisten toimintamallien ja -kulttuurien muuttuminen ottaa tietysti aina oman aikansa. Tärkeintä on, että kehityksen suunta tunnistetaan omaksi ja oikeaksi, ja että muutosprosessi on jatkuvasti käynnissä.</p></div>