Discursive practices in organizational change

Abstract

<div lang="en" class="abs"><p class="abs_header">Abstract</p><p>The purpose of this research is to increase understanding of discursive practices in organizational change. By approaching organizational change as a social construction, this dissertation examines how discursive practices are involved in organizational change through a qualitative case study.</p><p>Current organizational literature demonstrates a discursive turn in which negotiation, interactive meaning creation and tension exploitation through discursive struggles characterize the execution of organizational change. Compared to earlier decades, when change was treated rather mechanistically as a process to be executed in controllable phases, the discursive approach is more capable of examining the social aspects of organizational change in practice. Despite the recent tendency to study change within organizations through the lenses of social constructionism and social constructivism, few scholars have approached discourse directly through practice in the context of organizational change. This study examines aspects that are often taken for granted, such as talk. Discursive practices in organizational change are analysed with a case study method through the practice lens, which views practice as a combination of change practices, change praxis and change practitioners.</p><p>The narrative analysis of this research in the context of a public university hospital indicates that discursive practices play a role in organizational change through discourse phronesis, the context-dependent practical wisdom of talk, and more specifically through the discursive practices that apply discourse phronesis. Four examples of discursive practices were identified in the case study: field practices, mandate practices, priority practices and word practices. In addition, the agency of the strategy text in translating change was analysed, with the conclusion that while a strategy text is material in nature, it is also a discursive practice which reflects collective identities and their power positions during and as the result of organizational change. The study also suggests that permanent tensions in an organization can be harnessed for the benefit of change through discourse. The dynamic contradiction between permanent tensions and change in an organization is termed the renewal paradox.</p></div>

<div lang="fi" class="abs"><p class="abs_header">Tiivistelmä</p><p>Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä diskursiivisista käytännöistä organisaation muutoksessa. Väitöskirjassa lähestytään organisaation muutosta sosiaalisena konstruktiona ja tutkitaan laadullisen case-tutkimuksen avulla, kuinka diskursiiviset käytännöt liittyvät organisaation muutokseen.</p><p>Organisaatiomuutoskirjallisuudessa on tällä hetkellä nähtävissä diskursiivinen vaihe, jossa neuvottelu, vuorovaikutteinen ymmärryksen rakentuminen ja jännitteiden hyödyntäminen keskustelullisten mittelöiden kautta luonnehtivat organisaation muutoksen toimeenpanoa. Verrattuna aiempiin vuosikymmeniin, jolloin muutoksen toteutusta lähestyttiin melko mekaanisesti kontrolloitavien vaiheiden kautta, diskursiivinen lähestymistapa kykenee tutkimaan paremmin organisaatiomuutoskäytäntöjen sosiaalista luonnetta. Huolimatta viimeaikaisesta kehityksestä tutkia muutosta organisaatiossa sosiaalisen konstruktionismin ja sosiaalisen konstruktivismin kautta, harvat tutkijat ovat suoraan lähestyneet diskursiota käytänteiden kautta oganisaatiomuutoksen kontekstissa. Tämä tutkimus tarkastelee sellaista, mikä joskus otetaan itsestäänselvyytenä, kuten puhetta. Diskursiivisia käytäntöjä organisaatiomuutoksessa analysoidaan case-tutkimusmetodilla käyttämällä käytäntönäkökulmaa, jossa käytäntö nähdään yhdistelmänä muutoskäytäntöjä, muutoksen toteutumista ja muutoksessa toimijoita.</p><p>Tämän tutkimuksen narratiivinen analyysi julkisen yliopistosairaalan kontekstissa ehdottaa, että diskursiiviset käytännöt liittyvät organisaation muutokseen diskurssin phronesiksen, kontekstiriippuvaisen käytännöllisen puheen tietämyksen, kautta ja erityisesti diskurssin phronesista käyttävien diskursiivisten käytäntöjen kautta. Case-tutkimuksesta tunnistettiin neljä esimerkkiä diskursiivisista käytännöistä: alan käytännöt, mandaattikäytännöt, priorisointikäytännöt ja sanakäytännöt. Lisäksi tutkittiin strategiatekstin roolia muutoksen tulkitsijana todeten, että vaikka strategiateksti on luonteeltaan materialistinen, se on myös diskursiivinen käytäntö, joka reflektoi kollektiivisia identiteettejä ja niiden välisiä valtasuhteita organisaatiomuutoksen aikana ja tuloksena. Tutkimuksessa myös ehdotetaan, että organisaation pysyviä jännitteitä voidaan hyödyntää organisaatiomuutoksen hyväksi diskurssin avulla. Organisaation pysyvien jännitteiden ja muutoksen välinen dynaaminen vastakkainasettelu on nimetty uudistumisen paradoksiksi.</p></div>