<em>Utilitas</em> restauroinnissa : historiallisen rakennuksen käyttötarkoituksen muutos ja funktionaalinen integriteetti

Abstract

The functional usage of historical buildings is essential for their preservation. However, it appears to be very difficult to find satisfactory solutions especially when deciding new uses for them. This research focuses on the problem of the re-use of historical buildings from the point of view of the tasks of architecture and restoration. The aim of this research is, firstly, to examine the history of the re-use of historical buildings and, secondly, to identify the premises for their functional integrity and authenticity, both of which are considered crucial in restorations.

Since antiquity the Latin concept utilitas has been referred to as the primary task of architecture: to be useful and functional. In this research the theme of utilitas has been observed through architectural and restoration theories and examples of re-use from different periods. Even if the re-use of old buildings has been common throughout history, it is only since the modern restoration approach of the 19th century that the functionality of historical buildings has been considered important in their preservation. Among restoration debates during the 20^th century the functionality and the re-use of historical buildings have been considered only occasionally. However, among theoretical discussions on architecture functionality has been one of the most central themes of the century.

Can a historical building be authentic even if its original function has changed? The main issue in the re-use of historical buildings is not to find technical solutions or methodologies, but to understand the more profound intentions for the building.

Historical buildings cannot be distinguished from the reality and the requirements of human beings of today. In the restorations there must be an equilibrium between the historical legacy and the requirements of the present. Analyzing historical buildings from the point of view of functional integrity offers not only a new method but also new possibilities to discover planning solutions in the re-use of the historical buildings — respecting both the past and the present.

Tiivistelmä

Historiallisen rakennuksen säilymisen ehto on sen järkevä hyödyntäminen alkuperäisen käyttötarkoituksen loputtuakin. Silti käytön kannalta välttämättömiin muutoksiin suhtaudutaan usein kielteisesti. Tämä tutkimus käsittelee historiallisten rakennusten käyttötarkoituksen muutoksia arkkitehtuurin ja restauroinnin tehtävien näkökulmasta. Siinä pohditaan käyttötarkoituksen muutosten oikeutusta ja restauroinneissa keskeisenä pidettyä autenttisuuden ongelmaa. Samalla pyritään hahmottamaan, mitä tarkoittaa autenttisuuteen liittyvä funktionaalinen integriteetti käyttötarkoituksen muuttuessa.

Utilitas-käsitteellä on aina antiikista lähtien viitattu arkkitehtuurin yhteydessä rakennusten funktionaalisuuteen ja käyttökelpoisuuteen. Aihetta on tässä tutkimuksessa käsitelty eri aikojen arkkitehtuuriteorioiden ja historiallisiin rakennuksiin kohdistuneiden käyttötarkoituksen muutosten avulla.

Vaikka historiallisia rakennuksia on aina muutettu uusiin tarkoituksiin vasta 1800-luvulla alettiin korostaa käyttötarkoituksen merkitystä historiallisten rakennusten säilymiselle. Historiallisten rakennusten käyttötarkoituksen muutoksiin liittyviin ongelmiin on 1900-luvun restaurointikeskustelussa viitattu kuitenkin vain harvoin. Sen sijaan arkkitehtuurista puhuttaessa rakennuksen funktionaalisuus on ollut yksi keskeisistä aiheista.

Suurin ongelma historiallisten rakennusten käyttötarkoituksen muutoksissa on rakennuksen syvempien merkitysten ymmärtäminen, ei teknisten menetelmien ja ratkaisujen puuttuminen. Historiallisia rakennuksia ei voida täysin erottaa todellisuudesta ja ihmisen tarpeista tässä ja nyt. Kysymys on tasapainosta historian ja nykyhetken välillä. Funktionaalisen integriteetin tarkastelu tarjoaa paitsi menetelmän restaurointien arvioimiseen, myös mahdollisuuden löytää uusia ratkaisuja historiallisten rakennusten hyödyntämiseksi samalla sekä historiaa että nykyajan tarpeita kunnioittaen.