Gettin’ mad, baby : maskuliinisuus, isyys sekä liikekielen ja seksuaalisen vapautumisen estetiikka Walt Disneyn 1960-luvun kokopitkissä piirrosanimaatioelokuvissa

Abstract

<div lang="fi" class="abs"><p class="abs_header">Abstrakti</p><p>Walt Disneyn kokopitkät piirrosanimaatioelokuvat <em>101 Dalmatialaista</em> (1961), <em>Miekka kivessä</em> (1963), <em>Viidakkokirja</em> (1967) ja <em>Aristokatit </em>(1970) ovat teknisesti, sisällöllisesti ja temaattisesti poikkeuksellisia yhtiön historiassa, kun tarkastellaan niiden ilmentämää miehisyyttä. Artikkelissa analysoin näiden elokuvien maskuliinisuus- ja isyyskuvaa kontekstualisoiden ne toisen aallon feminismin edesauttamiin sosiokulttuurisiin yhteiskunnallisiin muutoksiin sekä niiden myötävaikutuksella syntyneisiin diskursiivisiin sovitteluihin yhdysvaltalaisessa populaarielokuvassa. Elokuvatutkimuksen metodologisia lähtökohtia soveltavassa tutkimuksessani osoitan, kuinka sukupuoliroolien ja seksuaalisuuden vapautumisen tematiikka välittyy tarkastelemieni animaatioelokuvien performatiivisessa kehollisuudessa sekä uudenlaisessa liikekielessä ja sen rytmityksessä, jossa liike on jatkuvassa vuoropuhelussa tyylin ja muotokielen kanssa. Tanssin, katseen, kosketuksen, musiikin ja eläimellisyyden risteymäkohdat mahdollistavat valkoiseen maskuliinisuuteen yhdistyvien sukupuoli- ja seksuaalisuuskäsitysten sekä perheasetelmien uudenlaiset, liukuvat neuvottelut.</p></div>

<div lang="en" class="abs"><p class="abs_header">Abstract</p><p>With respect to content, themes and techniques, Walt Disney’s animated feature films <em>One Hundred and One Dalmatians</em> (1961), <em>The Sword in the Stone</em> (1963), <em>The Jungle Book</em> (1967) and <em>The Aristocats</em> (1970) can be considered exceptional in the company’s history, when examined through their depictions of manhood. In this research article, I will analyze the films’ portrayals of masculinity and paternity by contextualizing them to the socio-cultural and societal changes prompted by second-wave feminism and the consequent, discursive mediations in popular contemporary US film emerged to endorse these progressive shifts. By applying methodological approaches of film studies, I will present, how in these animated feature films the thematics of versatile gender roles and sexual liberation are delivered via novel interpretations of performative, bodily gestures and their pacing, in which movement sets the rhythm by engaging in a continuous dialogue with fluid style and expression of form. The supplemental intersections of dance, gaze, touch, music and animality enable new, flexible renegotiations concerning conceptions of gender and sexuality, especially in relation to white masculinity, and are followed by evolving understandings of family.</p></div>