Sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan opettajien itsearvioitu osaaminen

Abstract

<div lang="fi" class="abs"><p class="abs_header">Tiivistelmä</p><p>Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan (soteku) opettajien itsearvioitua osaamista. Lisäksi selvitettiin koulutusalojen ja koulutusorganisaatioiden välisiä eroja opettajien itsearvioidussa osaamisessa. Tutkimus oli osa ”Osaavat opettajat yhdessä!” TerOpe– OKM -kärkihanketta. Kohderyhmä muodostui 21 ammattikorkeakoulun ja seitsemän ammatillisen oppilaitoksen opettajista (n=422). Tutkimusaineistona hyödynnettiin TerOpe-hankkeen HeSoEduCo-mittarilla (1–4 Likert-asteikko) hankkimaa aineistoa, joka mittasi opettajien itsearvioitua osaamista kahdeksalla osaamisalueella. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin Mann Whitneyn U- ja Kruskal Wallis-testeillä.</p><p>Opettajat arvioivat osaamisensa hyvälle tasolle. Vahvin osaaminen muodostui opiskelijan ammatillisen kehittymisen ohjausosaamisesta ja heikoin osaaminen yhteisöllisestä digipedagogiikasta. Terveysalan opettajien näyttöön perustuvan toiminnan osaaminen oli sosiaalialan ja yhdistettyjen alojen opettajia parempi. Sosiaalialan opettajien substanssi- ja opetussuunnitelmaosaaminen sekä verkosto- ja yhteiskunnallinen osaaminen olivat terveysalan opettajien osaamista vahvempia. Yhdistettyjen alojen opettajien opiskelijalähtöinen pedagoginen sekä verkosto- ja yhteiskunnallinen osaaminen oli ter veysalan opettajien osaamista parempi. Ammattikorkeakoulujen opettajien osaaminen oli ammatillisten oppilaitosten opettajien osaamista parempi opiskelijalähtöisen pedagogiikan, yhteisöllisen digipedagogiikan, kulttuurisen osaamisen, johtamis- ja hallinnollisen sekä näyttöön perustuvan toiminnan osalta. </p><p>Tuloksia voidaan hyödyntää ammattikorkeakoulujen ja ammatillisten oppilaitosten johtamisessa sekä soteku-alan perus- ja täydennyskoulutuksessa.</p></div>

<div lang="en" class="abs"><p class="abs_header">Abstract</p><p>The purpose of the study was to describe the competence of social-, health care, and rehabilitation educators based on their evaluations. Differences between educational organizations and work organizations in the competencies of educators were also investigated. The study was part of the ”Competence educators together!” TerOpe project which was funded by the Ministry ofEducation and Culture in Finland. The target group consisted of educators from 21 universities of applied sciences and seven vocational institutes (n=422). The data was collected with a HeSoEduCo instrument (1–4 Likert scale) in the autumn of 2018 by the team of TerOpe project.</p><p>The instrument measured educators’ self-assessed competence in eight areas of competence. The data were analyzed using statistical methods. Educators evaluated their competence at a good level. The highest competence consisted of mentoring students into professional development competence and the lowest of competence of digital collaborative learning. The evidence-based competence of health care educators was better than the competence of social care and combined fields’ educators. Subject and curriculum competence, as well as collaboration and societal competence of social care educators, were higher than those of health care educators. The student-centered pedagogy, collaboration, and societal competencies of the educators of the combined fields were better than those of the health care educators. Competence of universities of applied sciences educators was higher than those of vocational college’ educators in terms of student-centered pedagogy, digital collaborative learning, culture, leadership and management, and evidence-based practice competence. The results can be used in the management of the university of applied sciences and vocational colleges, as well as in basic and continues education in the social-, health care, and rehabilitation fields.</p></div>