Suonikylän kolttasaamelainen itkuperinne 1900-luvulla

Abstract

<div lang="fi" class="abs"><p class="abs_header">Abstrakti</p><p>Itkuvirsiperinne kuuluu lukuisten Luoteis-Venäjän kansojen kulttuureihin. Itkuvirret eli itkut tunnetaan myös kolttasaamelaisessa musiikkiperinteessä, jolla on vuosisataiset yhteydet muihin Luoteis-Venäjän alueen kulttuureihin. Kolttasaamelaisia itkuja on tutkittu aiemmin sangen vähän, mutta tallennettuja itkuja ja niihin liittyvää tietoa löytyy arkistoaineistoista.</p><p>Kolttasaamenkielinen nimitys itkuperinteelle on <em>virss</em>, ja itkujen esittämisestä käytetään verbiä <em>virsseed</em>. Itkuilla käsitellään suruun ja menetykseen liittyviä tunnetiloja. Itkuvirret ovat pääasiassa sooloesityksiä, ja niitä esitetään joko yksityisesti tai osana yhteisön kollektiivista surutyötä muun muassa hautajaisissa. Itkujen esitystilanteet, tekstien teemat ja musiikilliset rakenteet erottavat ne muusta kolttasaamelaisesta perinteestä. Itkujen kielelliset piirteet ovat pitkälti samanlaisia kolttasaamelaisen <em>leuʹdd</em>-perinteen kanssa.</p><p>Artikkelissa käsittelen <em>kuolinitkuja</em>, jotka liittyvät kuolemantapauksiin, hautaamiseen ja vainajien muisteluun, sekä <em>hääitkuja</em>, jotka kuuluvat tilanteeseen, jossa morsian hyvästelee lapsuuden ajan perheensä. Sivuan myös armeijaan tai sotaan lähtemiseen liittyviä <em>rekryytti-itkuja</em>, joista ei arkistoissa ole tullut esiin kuin muistitietoa.</p><p>Tarkastelen myös <em>tilapääitkujen</em> kaltaisena perinteenä tallenteita, joissa käsitellään toisen maailmansodan jälkeistä evakkoaikaa, vanhojen kotiseutujen kaipuuta ja kiitollisuutta. Itkuista tunnettuja tekstin osia on myös eräänlaisina itkusitaatteina kolttasaamelaisesta <em>leuʹdd</em>-perinteessä. Tämä kolttasaamelaisiin itkuihin liittyvä tutkimus on osa laajempaa kolttasaamelaisen musiikkikulttuurin tutkimusprojektia.</p></div>