Giellaealáskahttima vejolašvuođat

Abstract

<div lang="se" class="abs"><p class="abs_header">Čoahkkáigeassu</p><p>Artihkkala fáddán leat giellaealáskahttima vejolašvuođat. Váldogažaldahkan lea dat, mii giellaservodagaide ja giellavuogádagaide dáhpáhuvvá dalle, go giellaealáskahttindoaimmat menestuvvet earenoamáš bures. Artihkal guorahallá earenoamážit golbma giela — hebrea-, anáraš- ja haváijagiela — ealáskahttima ja ealáskeami. Guorahallon gielaid historjját čájehit, ahte giellaealáskahttimis dahjege giellamolsuma jorgaleamis eai loahpaloahpas gávdno jur makkárge prinsihpalaš ráját. Giellaealáskahttin lea váttis muhto ii veadjemeahttun bargu, iige leat dárbu atnit ovttage ealáskahtton giela imašin, nu mo dávjá gullo. Gielat eai dattetge eale rievddakeahttá, ja earenoamážit dalle go giellaealáskahttima ulbmilin lea lasihit giela absoluhtalaš hálliidlogu, mánát, nuorat ja rávesolbmot geavahišgohtet ođđa giela ođđa láhkai go ovddit buolvvat, ja ealáskahtton giellaservodat šaddá ođđalágan servodahkan. Dákkár dieđut veahkehit maiddái sin, geat barget ovdamearkka dihte sámegielaid ealáskahttimiin ja gáhttemiin, ráhkkanit buorebut dasa maid menestuvvan giellaealáskahttin sáhttá mielddisbuktit giellavuogádagaide.</p></div>

<div lang="fi" class="abs"><p class="abs_header">Tiivistelmä</p><p>Artikkelin aiheena ovat kielen elvytyksen mahdollisuudet. Pääkysymyksenä on se, mitä kieliyhteisöille ja kielijärjestelmille tapahtuu silloin, kun elvytystoimet menestyvät erityisen hyvin. Artikkeli käsittelee erityisesti kolmen kielen — heprean, inarinsaamen ja havaijin — elvytystä ja elpymistä. Tarkasteltujen kielten historiat osoittavat, että kielen elvytyksellä eli kielenvaihdon kääntämisellä ei ole loppujen lopuksi juuri minkäänlaisia periaatteellisia rajoja. Kielen elvytys on vaikea, mutta ei mahdoton tehtävä, eikä yhtään elvytettyä kieltä ole tarpeen pitää ihmeenä, kuten usein kuullaan. Kielet eivät kuitenkaan elä muuttumatta, ja etenkin silloin kun elvytyksen tavoitteena on lisätä kielen absoluuttista puhujamäärää, lapset, nuoret ja aikuiset ryhtyvät käyttämään uutta kieltä toisella tavalla kuin aiemmat puhujapolvet, ja elpyneestä kieliyhteisöstä tulee uudenlainen kieliyhteisö. Tieto tästä auttaa myös esimerkiksi saamelaiskielten elvytyksen ja huollon parissa työskenteleviä valmistautumaan paremmin siihen, miten menestyksekäs elvytys voi vaikuttaa kielijärjestelmiin.</p></div>