Lost in translation? : huomioita suomalaisten opetussuunnitelmien monilukutaito‐käsitteen tutkimuksellisista ja pedagogisista haasteista

Abstract

<div lang="fi" class="abs"><p class="abs_header">Tiivistelmä</p><p>Viime vuosina toteutetut opetussuunnitelmauudistukset ovat tuoneet kotimaiselle koulutuskentälle koko joukon uusia käsitteitä. Yksi keskeisimmistä, mutta samalla vaikeimmin hahmotettavista on monilukutaito. Tämä ei ole sinänsä mikään ihme, sillä käsite on kotimaisessa kontekstissa uusi, eikä siihen liittyvää tutkimusta ole juurikaan julkaistu suomeksi (Kupiainen 2016). Käsitettä myös käytetään epäjohdonmukaisesti. Osa tutkijoista käyttää monilukutaitoa sateenvarjokäsitteenä, jonka alle erilaiset lukutaidot voidaan koota (esim. Luukka 2013; Harmanen 2016). Toisaalta toisten tutkijoiden käyttämät käsitteet kuten ”visuaalinen monilukutaito” (Räsänen 2013) sekä ”digitaalinen monilukutaito” (Kauppinen & Kinnunen 2016) antavat ymmärtää, että on olemassa useampia rinnakkaisia monilukutaitoja. Lisäksi kotimaisten opetussuunnitelmien monilukutaito-käsite poikkeaa siitä, mitä käsitteellä kansainvälisessä keskustelussa tarkoitetaan, ja eri opetussuunnitelmien välillä on eroja siinä, mitä monilukutaitoon sisällytetään ja miten se suhteutuu muihin avainkäsitteisiin.</p><p>Tässä katsausartikkelissa esitän, että opetussuunnitelmien monilukutaito-käsitteen ja kansainvälisen määrittelyn yhteensovittaminen on mahdollista — ja etenkin mielekästä — kun opetussuunnitelmatekstejä tarkastellaan monilukutaito-­‐osioita laajemmin. Lisäksi havainnollistan konkreettisten esimerkkien kautta sitä, mitä monilukutaitojen pedagogiikka (voi) tarkoittaa jokapäiväisen kasvatuskäytännön tasolla.</p></div>