Participatory methods : user participation in architecture

Abstract

Participatory design is used to design solutions that better fulfil the needs of residents and local user communities by identifying and understanding the local culture, history, and socio-economic and geographical factors. User and resident participation in design projects that affect them can create a greater sense of community, promote responsibility that leads to better-maintained environments, and make the plans generally more accepted and impervious to adverse effects of time and change and therefore more sustainable. Participatory methods help designers to systematically include the users and residents in the projects, help the participants articulate their tacit experience-based knowledge and imagine and visualise their design ideas.

In Finland, participatory design is law mandated in urban planning projects, but participation that goes beyond the initial publication of information, is genuinely interactive, and spans all stages of the project is underutilised and the methods of participatory practice are still unfamiliar to many designers. The purpose of this thesis is to provide a generalised collection of participatory methods that are beneficial to architectural and urban design projects. This work is divided into five parts, including a literature review on the topic, based on articles, books, conference and project reports, and four example cases of participatory methods’ use. The predominant part covers six categories of participatory methods: workshops, gåtur tours, mapping, prototyping and mock-ups, enacting future scenarios and visualisation. This thesis is concluded with my own pondering on the topic and the themes related to the Ministry of the Environment’s Reshaping living: New structure and new life for old suburbs (AsuMut) project, for which this thesis was done for.

Osallistavan suunnittelun avulla suunnitellaan ratkaisuja, jotka täyttävät paremmin asukkaiden ja paikallisten käyttäjäyhteisöjen tarpeet tunnistamalla ja ymmärtämällä paikallista kulttuuria, historiaa sekä sosioekonomisia ja maantieteellisiä tekijöitä. Käyttäjien ja asukkaiden osallistuminen itseään koskeviin suunnitteluprojekteihin voi lisätä yhteisöllisyyden ja vastuullisuuden tunteita, johtaa paremmin hoidettuun ympäristöön, edesauttaa suunnitelmien hyväksymistä sekä tehdä ratkaisuista paremmin aikaa sietäviä ja siten myös yleisesti kestävämpiä. Osallistavat menetelmät auttavat suunnittelijoita ottamaan käyttäjät ja asukkaat mukaan hankkeisiin suunnitelmallisesti, auttavat osallistujia artikuloimaan heidän kokemuspohjaista tietoaan sekä kuvittelemaan ja visualisoimaan suunnitteluideoitaan.

Suomessa osallistava suunnittelu on kaupunkisuunnitteluhankkeissa lakisääteistä, mutta osallistaminen, joka menee alustavaa tiedotusta pidemmälle, on aidosti vuorovaikutteista, ja kattaa kaikki hankkeen vaiheet on edelleen vähäistä ja osallistavat menetelmät ovat monille suunnittelijoille tuntemattomia. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tarjota yleinen kokoelma osallistuvia menetelmiä, jotka ovat hyödyllisiä arkkitehtuuri- ja kaupunkisuunnitteluprojekteissa. Tämä työ on jaettu viiteen osaan, mukaan lukien kirjallisuuskatsaus aiheesta perustuen artikkeleihin, kirjoihin, konferenssi- ja projektiraportteihin, sekä neljä esimerkkitapausta osallistavien menetelmien käytöstä. Työn pääosa kattaa kuusi erilaista osallistavien menetelmien tyyppiä: työpajat, gåtur-kävelykierrokset, kartoitus, prototyypit ja mallit, tulevaisuuden skenaarioiden testaaminen ja visualisointi. Tämä opinnäytetyö päättyy omaan pohdintaani niin työn aiheen kuin Ympäristöministeriön Asumisen uudet muodot — Eheytyvät elävät lähiöt (AsuMut) -projektiin, jolle tämä työ on tehty, liittyvien teemojen kannalta.