Resilientti kaupunki : Oulun kaupunkikehittäjien näkökulmia

Abstract

Kaupunkien sopeutumis- ja uudistumiskyky on korostunut niiden toimintaympäristön muuttuessa yhä monimutkaisemmaksi. Tässä diplomityössä tutkitaan resilienssiä yleisellä tasolla ja tapaustutkimuksen kautta. Tapaustutkimuksen kohteena on Oulun kaupunki, tosin tarkasteltuna myös kuntarajat ylittävässä verkosto- ja yhteistyökontekstissa.

Resilienssi itsessään on kaupunkisuunnittelun alalla uudehko termi, jolle ei ole vakiintunutta suomennosta ja yksiselitteistä määritelmää. Kuitenkin resilienssiin yleisesti liitetyt ominaisuudet, kuten muutosjoustavuus, sietokyky ja mukautumisvalmius ovat kaupunkien ja kaupunkiseutujen elinvoimaisuutta tarkasteltaessa keskeisiä, joten resilienssiä on syytä tutkia kriittisesti useissa eri mittakaava- ja kasvukonteksteissa myös kaupunkisuunnittelun näkökulmasta.

Resilienssi ei myöskään tarkoita ainoastaan muutoksiin sopeutumista, vaan myös valmiuksia muutosten ja resurssien kestävään hallintaan; keskiössä on kyky uudistua, tunnistaa tapahtuvat muutokset ja kehittää toimintaa muutosten pohjalta. Diplomityö sisältää kirjallisuuskatsauksen, jossa käsitellään resilienssiä edistävän kaupunkisuunnittelun teoriaa. Tutkielmassa syvennytään resilienssiteorioiden kehittymiseen ja näkökulmaeroihin. Diplomityön empiirisen osan muodostaa haastattelututkimus, jossa tarkastellaan millä tavoin Oulun kaupunki tällä hetkellä työstää resilienssiä ja mitä Oulun kaupunkikehittäjät ajattelevat resilienssin kehittämisestä.

Tästä tutkimuksesta käy ilmi, että resilienssi on ominaisuus, joka on nykypäivän kaupunkikehittämisessä saanut jalansijaa, mutta johon on hyvä suhtautua kriittisesti käsitteen vaikeasti hahmottuvan ja moniulotteisen luonteen takia. Resilienssistä on havaittavissa neljä pääpiirrettä, joita ovat tasapaino, järjestelmänäkökulma, polkuriippuvuus ja pitkät tarkastelujaksot. Kaupunkikehittäjät pitivät resilienssiä ajankohtaisena ja tärkeänä aiheena: resilienssiä tai muutosjoustavuutta nostetaan yhä enemmän esiin yhtenä kaupunkien menestystekijänä. Vastaavasti resilienssin kehittämisen kannalta keskeisiksi kysymyksiksi paljastuivat johtajuus, muutokseen suhtautuminen, verkostot ja informaation kulku, kuntalaiset sekä asiakaslähtöisyys. Näiden avulla resilienssiä voidaan konkretisoida ominaisuuksiltaan ja juurruttaa paremmin kaupungin toimintaympäristöön ja -kulttuuriin.

The ability of cities to adapt and renew has become more prominent as their operating environment has become ever more complex. In this diploma work thesis, resilience is examined at a general level and through a case study. The study case is the City of Oulu, viewed in an ecosystemic context.

Resilience is a relatively new and unestablished concept in the field of urban planning and development. However, the features associated with resilience, such as flexibility to change and capacity to adapt, are essential when looking at the vitality of cities, therefore it is necessary to examine resilience critically in different scale and growth contexts especially from the urban planning point of view.

It is also important to note, that resilience stands for not only adaptation to changes, but also managing changes and increasing capabilities for sustainable management of resources. The focus is on the city’s ability to renew, to recognize changes that are taking place and to develop the city as system. This diploma thesis includes a literature review, which discusses the theory of urban planning that boosts resilience. The empirical part of this study examines how the City of Oulu currently works on resilience and how urban developers think about how it could be further developed.

The literature review shows that resilience is a feature that has gained a foothold in today’s urban development, but which also requires critical examination due to the ambiguity of the concept. Based on the literature, four key characteristics of resilience are balance (or equilibrium), systems perspective, path dependence and long view. approach The interviewees considered resilience a contemporary and important topic: resilience is more and more often highlighted as one of the success factors of cities. Accordingly, five themes could be concluded from the empirical analysis, which best summarize the interviewees’ thoughts and perspectives on the current state and opportunities to develop the city’s resilience. These themes include leadership, attitudes towards change, networks and the flow of information and human and customer centered orientation. Along with these approaches, resilience could be concretized and better rooted in the city’s operating environment and culture.