Biodiversiteetin muutos maatalousympäristöissä, esimerkkilajina haarapääsky (Hirundo rustica)

Abstract

Biodiversiteettikato ja biodiversiteetin suojeleminen ovat keskeisimpiä aiheita nykypäivän ekologisessa tutkimuksessa. Maatalousympäristöt ovat yksi vähiten tutkituista ja suojelluista ekosysteemeistä, joissa biodiversiteetti ja biodiversiteettikato ovat suuria verrattuna moniin muihin ekosysteemeihin. Biodiversiteettiä on kuitenkin vaikea mitata suoraan. Yksi helposti tutkittavissa oleva lajiryhmistä ovat linnut, joita voidaan käyttää maatalousympäristön indikaattorilajeina. Näistä haarapääsky (Hirundo rustica) on yksi laajimmin levinneistä ja tunnetummista maatalousympäristön lajeista. Tutkielman tarkoituksena on kertoa maatalousympäristön lajien ja erityisesti haarapääskyn kohtaamista populaatiotason muutoksista ja muutoksia selittävistä tekijöistä sekä selvittää voiko haarapääsky toimia maatalousympäristön biodiversiteetin indikaattorilajina.

Maatalousympäristöjen suuri biodiversiteetti johtuu valtavasta määrästä erityyppisiä maatalousympäristöjä sekä yksittäisten maatalousympäristöjen muodostumisesta useista erilaisista laikuista. Linnut kuvaavat hyvin maatalousympäristöjen monimuotoisuutta, koska niistä monet lajit ovat erikoistuneet tiettyyn osaan maatalousympäristöä. Näitä ovat peltolinnut, peltojen reunalinnut, peltojen metsälinnut ja maaseudun pihalinnut. Maatalousympäristöjenlinnut ovat kokeneet merkittäviä muutoksia viime aikoina. Jopa 83 % maatalousympäristönlinnuista on näyttänyt ainakin vähäistä laskua viime vuosikymmeninä.

Haarapääsky ei ole tässä suhteessa poikkeus, vaan senkin kannankehitys on ollut jo pitkään negatiivinen. Rajuja pudotuksia haarapääskykannoissa on nähty esimerkiksi Suomessa, kun taas joillain alueilla merkittäviä eroja ei ole nähtävissä. Lähes kaikki tutkimukset pitävät tärkeimpänä syynä haarapääskyjen vähenemiseen karjatalouden vähenemistä ja siitä johtuvaa hyönteiskatoa. Myös monilla maatalouden tehostumista lisäävillä tekijöillä on selvä vaikutus haarapääskyyn. Erityisesti tehokkaammalla maankäytöllä, sopivien pesimisrakennusten vähenemisellä, maatalousympäristöjen monimuotoisuuden vähenemisellä ja torjunta-aineilla, näyttäisi olevan vaikutusta myös haarapääskyyn. Talvehtimiseen ja muuttoon liittyvillä tekijöillä on myös keskeinen vaikutus, koska haarapääsky on kaukomuuttaja.

Edellä kuvaillut seikat kertovat myös haarapääskyn ominaisuuksista indikaattorilajina. Haarapääsky voisikin olla laajasta ekolokerostaan huolimatta hyvä indikaattori kertomaan maatalousympäristön tilasta erityisesti karjatalouden ja hyönteisten monimuotoisuuden osalta, jos kaikki muuttoon ja talvehtimiseen vaikuttavat häiritsevät tekijät pystyttään ottamaan huomioon. Tulevaisuudessa maatalousympäristöjen monimuotoisuudensuojelu ja sopivien indikaattorilajien käyttäminen tuleekin olemaan kasvava kiinnostuksen kohde.