Koira-avusteisen opetuksen vaikutus lapsen minäpystyvyyden kokemukseen

Abstract

Kiinnostus koira-avusteiseen pedagogiikkaan on ollut lähivuosina nousussa, mutta se on vielä melko uusi tutkimuskohde. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella koira-avusteisen opetuksen toteuttamisen mahdollisuuksia koululuokassa lapsen minäpystyvyyttä tukien. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena, jossa tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Työn teoreettinen tausta pohjautuu ekososiaaliseen teoriaan, joka käsittelee ihmisen ja luonnon suhdetta.

Koira-avusteisella opetuksella voidaan tukea monipuolisesti lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Koiran koulukäyttöön on luotu käytännön ohjeistuksia, mutta menetelmät ovat vielä melko vakiintumattomat. Opetusta suunniteltaessa on tärkeä huomioida jokaisen oppilaan oikeus opiskella kyseisessä oppilaitoksessa terveyttä vaarantamatta. Koiran ja ohjaajan tulee kouluttautua tehtävän vaatimalla tavalla, suunnitella käytännöntoteutus oppilaitokseen sopivaksi sekä tiedottaa toiminnasta kaikkia asianomaisia.

Koiran positiiviset vaikutukset minäpystyvyyden tukemiseen perustuvat pitkälti sen aiheuttamiin hyvinvointia tukeviin fysiologisiin muutoksiin. Koiran aiheuttama oksitosiinitasojen nousu ja kortisolitason lasku luo hyvänolontunnetta sekä vähentää stressiä ja ahdistusta, mikä lisää oppimiselle, aktiivisuudelle sekä pystyvyyskokemukselle edullista tilaa. Koiran lempeä olemus lisää myös keskittymistä sekä luo uskallusta vaikeidenkin asioiden yrittämiseen. Koira toimii myös tärkeänä sosiaalisen tuen lähteenä vahvistaen omanarvontuntua sekä sosiaalisia taitoja.