Perinnejärjestelmien määritys ja niiden ongelmat organisaatioissa

Abstract

Tietojärjestelmät ovat nykyaikaisten yritysten liiketoiminnan edellytys. Usein nämä liiketoiminnalle kriittiset järjestelmät on kehitetty kymmeniä vuosia sitten. Järjestelmille on tyypillistä niiden aiheuttamat ongelmat niin järjestelmän kehityksessä, ylläpidossa kuin itse organisaatioissa. Jotta järjestelmä vastaisi organisaation kasvavia liiketoimintavaatimuksia, on järjestelmää päivitetään jatkuvasti. Nämä toistuvat muutokset kuitenkin lisäävät kumulatiivisesti järjestelmän monimutkaisuutta. Tällaisia järjestelmiä kutsutaan perinnejärjestelmiksi. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten perinnejärjestelmä määritellään ja minkälaisia ongelmia se tuo eri organisaatioissa. Kirjallisuuskatsauksen pohjalta löydettiin neljä yhteinäistä perinnejärjestelmän ominaisuutta: Järjestelmä on joustamaton, kooltaan suuri, iältään vanha, ja sen täytyy olla liiketoiminnallisesti kriittinen järjestelmä.

Perinnejärjestelmiä on vaikea, ja joissain tapauksissa jopa mahdontonta, jatkokehittää. Huono jatkokehitettävyys johtuu koodikannan laajuudesta ja huonosta dokumentaatiosta. Vuosien aikana järjestelmässä on työskennellyt usea eri ylläpitäjä käyttäen erilaisia ohjelmointimalleja ja käytänteitä. Kun tarvittavat yhdenmukaisuutta parantavat refaktoroinnit on jätetty tekemättä, on järjestelmässä ohjelmointikäytänteitä useilta eri vuosikymmeniltä. Dokumentaation puuttuessa tiettyjä toiminnallisuuksia on saatettu toistaa useisiin eri kohtiin lähdekoodissa, mikä entisestään huonontaa jatkokehitettävyyttä. Tutkielma on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena.