Vanhempien kokemuksia moniammatillisesta yhteistyöstä lapsen koululykkäykseen liittyen

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, miten vanhemmat ovat kokeneet moniammatillisen yhteistyön lapsen koululykkäykseen liittyen. Aihetta on tärkeä tutkia, koska moniammatillinen yhteistyö tukee laadukkaan varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen toteuttamista. Tutkielma tarjoaa tutkittua tietoa moniammatillisen yhteistyön haasteista ja mahdollisuuksista, jotta lapsen tuen tarpeen vastaamiseen voitaisiin ryhtyä jo varhaisessa vaiheessa.

Tutkielman teoriaosuudessa tarkastellaan kouluvalmiutta, sen määrittelyä ja viimeaikaisia tutkimuksia aiheesta. Kouluvalmiuden määrittely on haasteellista sen erilaisten tulkintojen vuoksi. Teoriaosuudessa käsitellään lisäksi kasvatusyhteistyötä vanhempien ja kasvatushenkilöiden välillä sekä yhteistyön merkitystä laajemmin. Kasvatusyhteistyöllä tarkoitetaan lapsen kasvun ja kehityksen tukemista yhteistyössä vanhempien ja lasten kanssa työskentelevän kasvatushenkilöstön kanssa. Lopuksi syvennytään moniammatilliseen yhteistyöhön, jonka tavoitteena on lapsen monipuolinen tukeminen vanhempien, kasvatushenkilöstön ja asiantuntijoiden, kuten erityisopettajan, psykologin, puhe- ja toimintaterapeutin kanssa yhteistyössä. Moniammatillisen yhteistyön yhteydessä tarkastellaan lapsen kasvun ja oppimisen tuen kolmea tasoa, jotka ovat yleinen, tehostettu ja erityinen tuki.

Teemahaastatteluaineisto analysoitiin fenomenografista analyysimenetelmää hyödyntäen. Haastatteluihin osallistui neljä (n=4) äitiä. Tutkimustulosten mukaan vanhemmilla on runsaasti toiveita ja odotuksia tuen saamiseksi, sillä heidän tavoitteenaan on saada omalle lapselleen mahdollisimman hyvä ja monipuolinen tukiverkosto lapsen kehityksen turvaamiseksi. Tuen saaminen ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys; vanhemmilta vaaditaan aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta. Tutkimustulokset osoittavat vanhempien kokevan moniammatillisen yhteistyön merkittävänä lapsen kehityksen tukemisen näkökulmasta. Koululykkäysprosessin aikana vanhemmat kokevat saaneensa myös itse tietoa ja varmuutta lapsensa kasvun tukemiseen. Tutkimustulokset ovat hyödyksi, sillä niiden avulla kasvatushenkilöstön ymmärrys lapsen varhaisen tuen tarpeesta ja moniammatillisen yhteistyön tärkeydestä lisääntyy.