Varhaiskasvatuksen vuorohoito Suomessa

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan vuorohoitoa Suomessa sekä vuorohoidon ominaispiirteitä, jotka vaikuttavat pedagogiikan suunnitteluun ja toteuttamiseen vuorohoidon kontekstissa. Tutkielmassa selvitetään vuorohoidon järjestämistä ohjaavien asiakirjojen ja varhaiskasvatuslain pohjalta sekä tarkastellaan niitä lapsiperheitä, joita epätyypilliset työajat koskevat. Näin saadaan kattavasti kartoitettua sellaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat varhaiskasvatuksen vuorohoidon toteuttamiseen sekä sitä, millaisissa perhetilanteissa ja miten varhaiskasvatuksen vuorohoitoa käytetään. Tutkimuskirjallisuudesta etsitään sellaisia vuorohoidon ominaispiirteitä, jotka vaikuttavat pedagogiikan suunnitteluun ja toteuttamiseen. Tutkimusmenetelmänä käytetään kuvailevaa kirjallisuuskatsausta, joka mahdollistaa ilmiön riittävän laajan tarkastelun monipuolisen kirjallisen aineiston pohjalta.

Varhaiskasvatuksen vuorohoidon tieteellinen tutkimus on vähäistä erityisesti pedagogiikan osalta. Aiemman tutkimuksen perusteella varhaiskasvatuksen vuorohoidon työntekijöillä ja vanhemmilla on erilaisia näkemyksiä vuorohoidosta ja sen toteuttamisesta. Lasten kokemusten tutkimus vuorohoitoarjesta on puutteellista. Vuorohoidon järjestämisen toteutustavat vaihtelevat kuntakohtaisesti ja sen yhdenvertaiseen saatavuuteen liittyy haasteita. Varhaiskasvatuslaissa ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteista on löydettävissä aukkoja vuorohoidon osalta, sillä niistä puuttuu vuorohoitoa koskevat tarkemmat ohjeistukset lähes kokonaan. Tutkimustieto epätyypillisten työaikojen vaikutuksesta lapsen hyvinvointiin on ristiriitaista, mutta sen voi sanoa olevan kielteisesti painottunutta.

Vuorohoidon arkea ja sen pedagogiikan suunnittelua ja toteuttamista määrittää olennaisella tavalla niin lasten kuin vuorohoidon työntekijöidenkin erirytmiset aikataulut. Erirytmisyyden vuoksi lapsiryhmän kokoonpanossa on jatkuvaa vaihtuvuutta, mikä voi olla haaste lapsen vertaissuhteille. Epätyypillisinä varhaiskasvatusaikoina toiminnassa korostuu kodinomaisuus ja pedagoginen näkökulma väistyy lasten omaehtoisen leikin tieltä. Suunnitelmalliseen ja tavoitteelliseen varhaiskasvatukseen osallistuminen on jokaisen lapsen lakiin kirjattu oikeus. Tämän oikeuden tulee toteutua myös vuorohoidossa siitä huolimatta, että lasten osallistuminen varhaiskasvatukseen on vaihtelevaa.