Ympäristötietoisuus osana luontosuhteen kehittymistä

Abstract

Luontosuhde tarkoittaa yksilön ja yhteisön välistä suhdetta luonnon kanssa (Finto, 2015) ja sitä pystytään tarkastelemaan monien eri kontekstien kautta, jotka mahdollistavat luontosuhteen laajan ja moniulotteisen analysoinnin. Luontosuhteen eri tyylit, luonnon hyvinvointivaikutukset ja ympäristötietoisuus muodostavat yhdessä kokonaisuuden, jonka avulla pystymme analysoimaan luontosuhdetta ja siihen liittyviä tekijöitä. Kandidaatintutkielman tarkoituksena on tarkastella luontosuhteen kehittymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä: mitkä asiat vaikuttavat luontosuhteen kehittymiseen, miten ympäristötietoisuus kytkeytyy siihen ja miten nämä asiat nivoutuvat koulumaailmaan.

Kandidaatintutkielma on toteutettu kuvailevan kirjallisuuskatsauksen muodossa. Kirjallisuuskatsauksen aineisto on kerätty pääosin kansainvälisistä tietokannoista (EBSCO), joistakin kotimaisista lähteistä sekä kasvatustieteellisistä lehdistä. Tutkimuksen lähtökohdat nojaavat Kolbin kokemuksellisen oppimisen malliin, joka tukee käsitystämme luontosuhteen kehittymisestä ja ympäröivän luonnon kokemisesta. Kolbin kokemuksellisen oppimisen malli on hyvin holistinen näkemys, jossa oppiminen ja tiedon kartuttaminen tapahtuu kokemuksen ja havainnoinnin kautta. Kolb pitää mallissaan keskeisenä sitä, että oppiminen vaatii aina kokemuksen ja prosessin, jonka kautta kokemus muuttuu tiedoksi. On siis selvää, että myös luontosuhteen kehittymiseen kytkeytyy paljon tietoa luonnosta ja ympäristöstä, jonka kautta yksilön ymmärrys omasta lähiympäristöstään määrää jossain määrin luontosuhteen laatua.

Keskeisimpiä tuloksia on luontosuhteen moniulotteiset positiiviset vaikutukset yksilön hyvinvoinnille ja terveydelle. Vaikutuksia on niin sosiaalisella, fyysisellä kuin kognitiivisella ja psyykkiselläkin tasolla. Kouluympäristössä voidaan hyödyntää monia erilaisia pedagogisia malleja, joissa luonto toimii oppimisympäristönä monilla eri tavoin. Myös perusopetuksen opetussuunnitelmasta löytyy yhtymäkohtia luontosuhteen tukemiseksi osana ympäristötietoisuutta. Ympäristötietoisuus ja luontosuhde kytkeytyvät toisiinsa, mutta tutkimusta näiden yhteyksistä vaadittaisiin vielä enemmän. Luontosuhteen kehittymisen juuret lähtevät jo varhaislapsuudesta, jolloin luontosuhde kehittyy läpi elämän. Kolbilainen näkemys kokemuksellisesta oppimisesta selittää hyvin luontosuhteen kehittymistä, oppimista luontoympäristöstä sekä oppimista luontoympäristöissä. Luonnossa oleminen voi mahdollisesti olla suotuisaa lasten ja nuorten hyvinvoinnin, oppimisen sekä kehityksen kannalta.