Kasvojen asymmetriaan vaikuttavat tekijät ja oireyhtymät

Abstract

Ihmisen rakenne muodostuu sikiöaikana siten, että ulkoisesti keho vaikuttaa oikean ja vasemman puolen suhteen samanlaiselta eli symmetriseltä. Asymmetriaa esiintyy kuitenkin varsinkin sisäelimissä ja muuallakin elimistön alueella piilotettuna, ulkoisesti esiintyvä asymmetria on yleensä lievää eikä tule esille kuin tarkemman tarkastelun ja mittausten yhteydessä. Pään alueella asymmetristä kehitystä on havaittu aivoissa ja kasvojen alueella ja tällöin puhutaan usein direktionaalisesta eli geenien ohjaamasta toispuoleisesta kehityksestä, jolloin systemaattisesti toinen puoli kehittyy aikaisemmin ja enemmän. Funktion tullessa mukaan alkaa asymmetrian kehitykseen vaikuttaa ympäristötekijöitä, joiden katsotaan olevan fluktoivan asymmetrian kehittymisen taustalla. Nämä tekijät vaikuttavat myöhemmin neuraalikudoksen, luuston ja pehmytkudoksen symmetrian ja asymmetrian normaaliin kehitykseen. Hampaiston asymmetria on yleensä aina luonteeltaan fluktuoivaa ja se jätetään tämän kirjallisuuskatsauksen ulkopuolelle.

Asymmetriaan vaikuttavat geenit alkavat vaikuttaa jo alkiolevyn kehityksen aikana ja edelleen kun bilaminaarinen alkiolevy muuttuu trilaminaariseksi. Alkion pintaa ja Hensenin silmun aluetta peittävien värekarvojen liike ohjaa kasvutekijöitä sikiön vasemmalle puolelle. Kasvutekijöiden indusoima alue vaihtelee eri yksilöiden välillä.

Symmetriaan vaikuttavia sikiöaikaisia kiduskaarten kehityshäiriöitä ovat hemifakiaalinen hypertrofia ja hemifakiaalinen mikrosomia, jotka mahdollisesti liittyvät neural crestin solujen jakautumisen häiriöihin. Monet alkio- ja sikiöaikaiset kehityshäiriöt vaikuttavat osteoblasteihin tai/ja osteoklasteihin aiheuttaen kallon luiden suturoiden luutumisen häiriöitä.

Lapsuudessa kasvojen asymmetriaan vaikuttavia tekijöitä sekä pre- ja postnataalisella kaudella aiheuttaa ennenaikainen tai viivästynyt kallon luutuminen. Aivojen kasvun vaatiessa tilaa, voi syntyä kallon muotoon erilaisia poikkeavuuksia, jotka toispuolisena saattavat johtaa pään ja kasvojen alueen asymmetrioihin. Kallon vinous voi kuitenkin korjautua itsestään kasvun myötä.

Lapsuudessa asymmetriaan vaikuttavia tekijöitä voivat olla myös reuma ja syöpä. Kasvojen asymmetrisyys voi myös olla toiminnallisten tekijöiden alkuperää ja toiminnallinen asymmetria voi jopa korjata rakenteellista asymmetriaa kompensaatioilmiönä. Traumaperäinen asymmetrisyys on läsnä koko ihmisen elämän ajan. Aikuisten kudoksiin on ympäristö, kehitys- ja toiminnalliset prosessit ehtineet vaikuttamaan kumulatiivisesti.