Sosiaalisten suhteiden asema luokanopettajien työhyvinvoinnissa

Abstract

Aiheena kandityössäni on sosiaalisten suhteiden vaikutus työhyvinvointiin luokanopettajilla. Menetelmäni kandin työssäni on kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Luokanopettajien työnkuvaan kuuluu muutakin kuin oppiaineiden opettamista. Siihen kuuluu tunne-elämään ja asenteisiin kuuluvat tavoitteet. Sosiaaliset suhteet perustuvat vastavuoroisuuteen. Sosiaalisilla suhteilla tarkoitetaan toistuvaa ja vastavuoroista vuorovaikutusta. Sosiologian klassikoiden mukaan sosiaaliset suhteet ovat kasvokkaista vuorovaikutusta. Sosiaalisella toimintakyvyllä tarkoitetaan kykyä olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Sosiaaliseen toimintakykyyn kuuluvat sosiaaliset taidot, sosiaaliset suhteet ja osallistuminen. Lisäksi siihen kuuluu sosiaalinen kognitio ja sosiaalinen motivaatio. Työhyvinvointi on moninainen kokonaisuus. Siihen kuuluvat työn sisältöön liittyvät tekijät, yksilöön liittyvät tekijät ja organisaatioon liittyvät tekijät. Työhyvinvointia lisää hyvä johtaminen ja työntekijöiden ammattitaito. Työhyvinvoinnin tutkimusta on ollut jo sata vuotta. Siinä on aluksi tutkittu fyysistä stressiä. Työtyytyväisyys on määritelty kyvyksi suoriutua työtehtävistään. Se on myös fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvoinnin tilaa, johon työolot vaikuttavat. Työn imu sen sijaan on myönteisten tunne- ja motivaatiotäyttymysten tila. Lisäksi se on aito hyvinvoinnin ja innostuneisuuden tila työssä. Työn imu saattaa siirtyä työntekijältä toiselle. Kollegoilla on vaikutusta työhyvinvointiin. Opettajat pitivät kollegoita työnsä parhaana puolena. Opettajat ovat kuitenkin paljon yksin, joten he saattavat kokea eristyneisyyttä.