Sivuroolissa Lähi-idän näyttämöllä : Yhdysvaltain intressit Osmanivaltiossa 1893–1914
Tuovinen, Ossi (2022-06-20)
O. Tuovinen
20.06.2022
© 2022 Ossi Tuovinen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202206203055
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202206203055
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani ”Sivuroolissa Lähi-idän näyttämöllä — Yhdysvaltain intressit Osmanivaltiossa vuosina 1893–1914” käsittelee Yhdysvaltain roolia ja ulkopolitiikkaa Osmanivaltiossa vuodesta 1893 aina ensimmäisen maailmansodan syttymiseen saakka.
Tutkielmani kuuluu poliittisen historian alaan ja sen päätutkimuskysymys on seuraava: Millaisena Yhdysvaltain intressit Osmanivaltiota kohtaan näyttäytyvät ulkoministeriön edustajien yhteydenpidon ja heidän myöhemmin julkaistujen muistelmiensa perusteella? Erityistä huomiota kiinnitän siihen, miten vuosien 1894–1896 levottomuudet, nuorturkkilaisten vuoden 1908 vallankumous sekä ensimmäisen maailmansodan syttyminen vaikuttivat Yhdysvaltain Osmanivaltiossa harjoittamaan ulkopolitiikkaan. Samalla analysoin myös sitä, millaista ulkopolitiikkaa kyseisten konfliktien välissä harjoitettiin ja miten myös Lähi-idän ulkopuoliset tapahtumat vaikuttivat Osmanivaltion ja Yhdysvaltain välisiin suhteisiin.
Tutkielmani ajallisen rajauksen sisällä Yhdysvaltojen selkeimpänä intressinä näkyi Osmanivaltiossa oleskelleiden amerikkalaisten, erityisesti lähetystyöntekijöiden turvallisuudesta ja oikeuksista huolehtiminen alueen ajoittain tulenarassa ilmapiirissä. Yhdysvallat, jonka ulkopolitiikkaa ohjasi virallisesti Monroen doktriini, ei osoittanutkaan Lähi-itää kohtaan yhtä voimakasta kiinnostusta kuin eurooppalaiset suurvallat. Käytännössä tämä ei kuitenkaan johtunut siitä, etteikö Osmanivaltio olisi kiinnostanut Yhdysvaltoja, vaan siitä, ettei amerikkalaisilla ollut juuri mahdollisuuksia kasvattaa vaikutusvaltaansa alueella vielä 1900-luvun vaihteessa.
Kaikki muuttui kuitenkin Yhdysvaltojen saavuttaman suurvaltastatuksen ja Osmanivaltiossa 1908 tapahtuneen nuorturkkilaisten vallankumouksen myötä. Erityisesti William Howard Taftin hallitus pyrki vuodesta 1909 alkaen kehittämään tiiviitä kaupallisia siteitä Osmanivaltioon, sillä Yhdysvallat koki vallanvaihdosta seuranneen tilanteen tarjonneen suuria mahdollisuuksia amerikkalaisille. Eurooppalaisten suurvaltojen vastustuksesta ja Osmanivaltion räjähdysherkästä sisäpolitiikasta johtuen Yhdysvallat jäi kuitenkin sivustaseuraajaksi Lähi-idässä vielä vuosikymmenien ajaksi.
Tutkielmani kuuluu poliittisen historian alaan ja sen päätutkimuskysymys on seuraava: Millaisena Yhdysvaltain intressit Osmanivaltiota kohtaan näyttäytyvät ulkoministeriön edustajien yhteydenpidon ja heidän myöhemmin julkaistujen muistelmiensa perusteella? Erityistä huomiota kiinnitän siihen, miten vuosien 1894–1896 levottomuudet, nuorturkkilaisten vuoden 1908 vallankumous sekä ensimmäisen maailmansodan syttyminen vaikuttivat Yhdysvaltain Osmanivaltiossa harjoittamaan ulkopolitiikkaan. Samalla analysoin myös sitä, millaista ulkopolitiikkaa kyseisten konfliktien välissä harjoitettiin ja miten myös Lähi-idän ulkopuoliset tapahtumat vaikuttivat Osmanivaltion ja Yhdysvaltain välisiin suhteisiin.
Tutkielmani ajallisen rajauksen sisällä Yhdysvaltojen selkeimpänä intressinä näkyi Osmanivaltiossa oleskelleiden amerikkalaisten, erityisesti lähetystyöntekijöiden turvallisuudesta ja oikeuksista huolehtiminen alueen ajoittain tulenarassa ilmapiirissä. Yhdysvallat, jonka ulkopolitiikkaa ohjasi virallisesti Monroen doktriini, ei osoittanutkaan Lähi-itää kohtaan yhtä voimakasta kiinnostusta kuin eurooppalaiset suurvallat. Käytännössä tämä ei kuitenkaan johtunut siitä, etteikö Osmanivaltio olisi kiinnostanut Yhdysvaltoja, vaan siitä, ettei amerikkalaisilla ollut juuri mahdollisuuksia kasvattaa vaikutusvaltaansa alueella vielä 1900-luvun vaihteessa.
Kaikki muuttui kuitenkin Yhdysvaltojen saavuttaman suurvaltastatuksen ja Osmanivaltiossa 1908 tapahtuneen nuorturkkilaisten vallankumouksen myötä. Erityisesti William Howard Taftin hallitus pyrki vuodesta 1909 alkaen kehittämään tiiviitä kaupallisia siteitä Osmanivaltioon, sillä Yhdysvallat koki vallanvaihdosta seuranneen tilanteen tarjonneen suuria mahdollisuuksia amerikkalaisille. Eurooppalaisten suurvaltojen vastustuksesta ja Osmanivaltion räjähdysherkästä sisäpolitiikasta johtuen Yhdysvallat jäi kuitenkin sivustaseuraajaksi Lähi-idässä vielä vuosikymmenien ajaksi.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [37205]