”Pakkoruotsia” 1980-luvulta lähtien : toisen kotimaisen kielen opetus ja oppiminen suomalaisessa peruskoulussa

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastelemme suomalaisissa peruskouluissa opetettavan toisen kotimaisen kielen, ruotsin, muutoksia historiasta nykypäivään sekä tapahtumia niiden taustalla. Käymme läpi, millainen merkitys kielellä on ihmisen ympäristösuhteelle ja sosiaaliselle kanssakäymiselle ja kuinka kaksikielisyys näkyy yhteiskunnassamme. Lisäksi perehdymme aikaisempien tutkimuksien pohjalta siihen, millainen on peruskoululaisten B1-ruotsin oppimismotivaatio sekä osaamistaso tällä hetkellä. Toteutamme tutkielmamme kirjallisuuskatsauksena, ja esittämämme tulokset perustuvat aikaisempaan tutkimustietoon ja viimeaikaisimpiin tutkimustuloksiin.

Tutkielmamme selvittää, kuinka ruotsin kieli on saavuttanut nykyisen asemansa osana suomalaista peruskoulua ja yhteiskuntaa. Toisena kotimaisena kielenä opetettavan ruotsin pakollisuus on jakanut mielipiteitä koko sen olemassaolon ajan. Etenkin tämän vuosituhannen puolella tehdyt muutokset kyseisen kielen opetuksen suhteen ovat olleet merkittäviä ja voimistaneet pakkoruotsi-keskustelua entisestään. Tutkimukset osoittavat myös, että ruotsin kielen oppimismotivaatio ja osaamistaso ovat heikolla tasolla. Tähän vaikuttaa monet eri tekijät, ja päällimmäisenä niistä nousi esille kielen kokeminen hyödyttömäksi ja vaikeaksi sekä vähäiset tuntimäärät.

Meitä kiinnostaa, kuinka nykyistä tilannetta olisi mahdollista edistää myönteisempään suuntaan ja millainen merkitys opettajalla on osana tätä muutosta. Viimeisten vuosien aikana koulumaailmaa on ravistellut ruotsin kieltä koskevat opetussuunnitelman muutokset, joiden linjauksen mukaan B1-ruotsin opetus laajeni yläkoulusta alakoulun kuudennelle luokalle. Tämä muutos on herättänyt vahvoja mielipiteitä ja paljon keskustelua etenkin opettajien keskuudessa, ja nostamme sen myös esille useasti tässä tutkielmassa. Juuri ajankohtaisuutensa vuoksi tutkielma liittyen toiseen kotimaiseen kieleen tuntui mielenkiintoiselta ja tärkeältä.