Luokanopettajien luontosuhteen vaikutus oppilaiden luontosuhteen tukemiseen alakoulussa

Abstract

Luontosuhde tarkoittaa sitä, kuinka ihminen kokee luonnon, millainen asema luonnolla on hänen elämässään ja millaisen arvon hän luonnolle antaa. Luontosuhde vaikuttaa siihen, miten ihminen kohtelee luontoa ja millaisen luonnonvarojen käytön hän hyväksyy. Positiivinen luontosuhde voi olla myönteinen voimavara, mutta se muuttuu myös helposti toiminnaksi eli haluksi vaikuttaa luonnon tilaan. Luontosuhde muodostuu kokemusten kautta, johon vaikuttaa elinympäristön lisäksi myös läheiset ihmiset. Näiden ohella myös koulu ja siellä saadut luontokokemukset ja opitut asiat vaikuttavat lapsen luontosuhteen muodostumiseen. Ympäristökasvatuksella pyritään tukemaan positiivisen luontosuhteen syntyä. Ympäristökasvatuksen keskeisiä sisältöjä ovat toiminnallinen oppiminen, luonnon tarkkailu ja tutkiminen. Näiden avulla lapsella on mahdollista saada kosketus luontoon myönteisten kokemusten kautta.

Tämän Pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, millä tavoin luokanopettajat pyrkivät tukemaan oppilaiden luontosuhteen kehittymistä ja millä tavalla luokanopettajan oma henkilökohtainen luontosuhde ohjaa hänen opetustaan. Keskeistä on saada selville, millaisia ympäristökasvatuksellisia menetelmiä luokanopettajat hyödyntävät osana opetustaan ja mikä on ympäristökasvatuksen sekä luokanopettajan luontosuhteen välinen yhteys. Pro gradu -tutkielman teoreettisessa keskiössä ovat luontosuhde ja sen muodostuminen sekä ympäristökasvatus. Lisäksi tutkielmassa käsitellään ympäristökasvatuksen keskeisiä näkökulmia alakoulussa sekä opettajuuteen liittyviä ympäristökasvatuksen eettisiä haasteita. Tutkimus on kvalitatiivinen ja sen tutkimusote on fenomenografinen. Tutkimuksen aineisto on kerätty verkkokyselyllä 15 luokanopettajalta ja se on analysoitu aineistolähtöistä sisällönanalyysiä mukaillen.

Tutkimustulokset osoittavat, että luokanopettajat toteuttivat ympäristökasvatusta ja pyrkivät tukemaan oppilaan luontosuhteen kehittymistä monipuolisesti. Tutkimuksen perusteella luokanopettajan luontosuhteella ei ole suoraa yhteyttä siihen, millä tavalla hän toteuttaa ympäristökasvatusta ja pyrkii tukemaan oppilaan luontosuhteen kehittymistä. Tutkimuksella saatiin kuitenkin selville, että luokanopettajan luontosuhteella on yhteys siihen, kuinka tärkeänä hän kokee oppilaan luontosuhteen kehittymisen tukemisen ja mitkä tekijät ohjaavat hänen ympäristökasvatuksellista toimintaansa. Ne opettajat, joiden luontosuhde oli vahva, motivaattorina toimi oma kiinnostus ja halu tukea luontosuhteen muodostumista. Sen sijaan ne luokanopettajat, joiden luontosuhde oli etäinen, toteuttivat ympäristökasvatusta pääsääntöisesti vain silloin, kun opetuksen aihe sitä vaati.