Harrastuksen monet kasvot : joukkueurheilu osana peruskouluikäisen nuoren minäkuvaa

Abstract

Joukkueurheilulajien rooli suomalaisten nuorten vapaa-ajanvietossa on merkittävä, ja suosio on havaittavissa lukuisissa liikuntatottumuksia mittaavissa tutkimuksissa vuodesta toiseen. Joukkueurheilu tarjoaa yksilölle kasvuympäristön, jonka moninaiset vaikutukset ovat huomattavia hänen kehitykselleen. Nämä vaikutukset voidaan nähdä yksilön kehitystä tukevina, mutta toisaalta myös heikentävinä tekijöinä.

Tämän kandidaatintutkielman lähtökohtana oli kuvata joukkueurheilun ja minäkuvan kehittymisen välistä yhteyttä. Tutkielma pyrkii avaamaan minäkuvaan liittyvää haastavaa käsitteistöä ja tarjoamaan informaatiota joukkueurheilun käytänteisiin. Lisäksi tutkielma tarkastelee ryhmän toimintaan liittyviä ilmiöitä, jotka voidaan nähdä olennaisina minäkuvan kehittymisen kannalta. Tutkimuskysymyksenämme oli, millaisia vaikutuksia joukkueurheiluharrastuksella voi olla peruskouluikäisen nuoren minäkuvan kehittymiseen.

Tutkielmassa rajaudutaan tarkastelemaan peruskouluikäisiä, eli 6–15-vuotiaisiin nuoria. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka teoriapohjan laatimiseen käytettiin laajasti kotimaisia sekä kansainvälisiä kirjallisuus- sekä tutkimuslähteitä. Joukkueurheilun vaikutukset minäkuvaan on eritelty osa-alueittain, joita ovat turvallinen ympäristö, pätevyyden kokemukset, palautteen merkitys ja sosiaalinen vuorovaikutus.

Tutkielman perusteella voidaan sanoa, että joukkueurheilun vaikutukset nuoren minäkuvan kehitykseen ovat moninaiset. Sekä myönteiset että kielteiset vaikutukset ilmenevät pääasiassa sosiaalisessa ympäristössä tapahtuvien vuorovaikutustekojen välityksellä. Minäkuvan kehityksessä on yksilön kannalta keskeisessä roolissa yksilölle itselleen merkityksellisten henkilöiden vaikutus. Joukkueurheilukontekstissa tällaista roolia nuorelle näyttelevät valmentaja sekä vertaiset eli joukkuetoverit.