Varhaiskasvatuksen henkilöstön rooli ruokakasvatuksessa

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman aiheena on varhaiskasvatuksen ruokakasvatus. Tutkielman tavoitteena on tuoda esiin ruokakasvatuksen toteuttamista varhaiskasvatuksessa sekä selvittää henkilöstön roolia ruokailutilanteissa. Tutkielman aihetta voidaan pitää ajankohtaisena, koska ruokakasvatus on tärkeä osa varhaiskasvatusta ja monet lapset ruokailevat varhaiskasvatuksessa useita kertoja päivässä. Tutkielmassa käsitellään ruokakasvatusta varhaiskasvatuksen kontekstissa erityisesti varhaiskasvatuksen henkilöstön näkökulmasta ja tuodaan esiin erilaisia keinoja henkilöstön tueksi ruokakasvatuksen toteuttamiseen.

Tämä kandidaatintutkielma on kvalitatiivinen tutkimus, joka on toteutettu kuvailevana, tarkemmin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Integroiva kirjallisuuskatsaus on antanut mahdollisuuden kuvailla tutkittavaa aihetta monipuolisesti. Tutkielmassa on käytetty erilaisia lähteitä, joka on mahdollistanut aiheen tutkimisen eri näkökulmista. Lähteiden laajuuden lisäksi tutkielman luotettavuutta on lisännyt tutkijatriangulaatio. Tutkielmalle on asetettu tutkimuskysymykseksi “Miten varhaiskasvatuksen henkilöstö voi toteuttaa ruokakasvatusta varhaiskasvatuksessa?”.

Tutkielman tulosten mukaan varhaiskasvatuksessa oleville lapsille tulee järjestää ravitsemustarpeet täyttävä sekä ohjattu ruokailu. Varhaiskasvatuksen ruokakasvatuksen tavoitteena on edistää lasten positiivista suhtautumista ruokaan ja syömiseen sekä tukea terveellisiä ja monipuolisia ruokailutottumuksia. Ruokakasvatus on varhaiskasvatuksen pedagogista toimintaa, jota toteutetaan ruokailutilanteiden lisäksi muussakin arjen toiminnassa. Sen suunnittelu ja toteutus ovat varhaiskasvatuksen henkilöstön vastuulla. Ruokakasvatuksessa keskeistä on henkilöstön rooli, koska heidän esimerkkinsä vaikuttaa siihen, millainen suhde lapsilla muodostuu ruokaan, syömiseen sekä omaan kehoonsa. Henkilöstön tulee huomioida lapsilähtöisyys sekä tiedostaa oma valta-asemansa ruokakasvatuksen toteuttamisessa.

Ruokakasvatus tapahtuu varhaiskasvatuksen henkilöstön ja lasten välisessä vuorovaikutuksessa, jossa korostuu henkilöstön lempeä vuorovaikutus ja herkkyys eli sensitiivisyys. Henkilöstöltä vaaditaan sensitiivisyyttä, jonka avulla he voivat tunnistaa lasten aloitteita, toiveita sekä sanattomia viestejä ruokailutilanteissa. Tutkielma haastaa henkilöstöä pohtimaan sekä arvioimaan omaa toimintaansa ruokakasvatuksen toteuttamisessa. Henkilöstön tunnistaessa omia toimintatapojaan he voivat kiinnittää huomiota niissä ilmeneviin mahdollisiin epäkohtiin. Tärkeintä on toteuttaa ruokakasvatusta lapsilähtöisesti sekä lapsen etu edellä.