Varhaishoito verrattuna myöhempään hoitoon AII-purennan hoidossa
Vähä, Aino (2022-01-25)
A. Vähä
25.01.2022
© 2022 Aino Vähä. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202201251112
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202201251112
Tiivistelmä
Syventävän tutkielman aiheena on AII-purennan hoito ja sen ajoitus. Tavoitteena on selvittää, millaisia tutkimustuloksia kirjallisuudessa on siitä, kannattaako AII-purennan hoito aloittaa varhain vai vasta myöhemmässä vaiheessa. Tutkielmassa käsitellään myös AII-purennan tyypillisimpiä hoitokojeita, aktivaattoria, niskavetoa, Twin blockia ja purennanohjainta. Kirjallisuuskatsauksen lähteenä on käytetty Pubmedista haettuja ajankohtaisia tieteellisiä artikkeleita ja kirjallisuuskatsauksia.
AII-purennan varhaishoitona pidetään usein kaksiosaista hoitoa, joka aloitetaan varhaisessa vaiheessa vaihduntahampaistoon jatkaen sitä toisella hoitojaksolla kaikkien pysyvien hampaiden puhjettua suuhun. Myöhäishoitona pidetään yksivaiheista hoitoa, joka aloitetaan myöhäisessä vaiheessa vaihduntahampaistoa tai täysin pysyvään hampaistoon.
Varhaishoito AII-purennan hoidossa on yleistä, ja sitä on perusteltu mm. sillä, että näin saataisiin kasvun kehittyminen muutettua parempaan suuntaan, tulevat hoidot yksinkertaisemmiksi ja mahdollisten etuhampaiden traumojen määrät vähäisemmiksi. Tutkimusten tuloksissa nämä hyödyt eivät kuitenkaan nousseet merkittävästi varhaishoitojen eduksi. Tutkimusten mukaan etuhampaiden traumoja voidaan vähentää varhaishoidolla, mikäli hoito saadaan aloitettua riittävän varhain.
Myöhäishoidon etuina AII-purennan hoidossa on pidetty lyhytkestoisempia hoitoja ja pienempiä hoitokustannuksia. On myös esitetty, että oikomishoito on optimaalista tehdä murrosiän kiihtyneen kasvun aikana. Tutkimustulosten mukaan myöhäishoito on osoittautunut yhtä tehokkaaksi kuin varhaishoito. Haittana voi olla mahdollisesti potilaan itsetunnon heikentyminen ja riski etuhampaiden traumoille tietyissä tilanteissa. Näiden suhteen tarvitaan vielä lisää tutkimuksia.
Tutkielmassa käsiteltyjen tutkimusten varhaishoidot ovat enimmäkseen tehty potilaille, jotka ovat jo noin 9-vuoden ikäisiä. Tämä heikentää hieman tutkimusten laatua, sillä tulokset varhais- ja myöhäishoitojen eroista voisivat olla merkittävästi erilaiset, mikäli hoito olisi aloitettu jo noin 7-vuotiaille varhaishoitoryhmissä. Olisi hyvä saada lisää tutkimuksia AII-purennan varhaishoidoista, jotka on aloitettu jo varhain ensimmäisen vaihdunnan alussa.
AII-purennan varhaishoitona pidetään usein kaksiosaista hoitoa, joka aloitetaan varhaisessa vaiheessa vaihduntahampaistoon jatkaen sitä toisella hoitojaksolla kaikkien pysyvien hampaiden puhjettua suuhun. Myöhäishoitona pidetään yksivaiheista hoitoa, joka aloitetaan myöhäisessä vaiheessa vaihduntahampaistoa tai täysin pysyvään hampaistoon.
Varhaishoito AII-purennan hoidossa on yleistä, ja sitä on perusteltu mm. sillä, että näin saataisiin kasvun kehittyminen muutettua parempaan suuntaan, tulevat hoidot yksinkertaisemmiksi ja mahdollisten etuhampaiden traumojen määrät vähäisemmiksi. Tutkimusten tuloksissa nämä hyödyt eivät kuitenkaan nousseet merkittävästi varhaishoitojen eduksi. Tutkimusten mukaan etuhampaiden traumoja voidaan vähentää varhaishoidolla, mikäli hoito saadaan aloitettua riittävän varhain.
Myöhäishoidon etuina AII-purennan hoidossa on pidetty lyhytkestoisempia hoitoja ja pienempiä hoitokustannuksia. On myös esitetty, että oikomishoito on optimaalista tehdä murrosiän kiihtyneen kasvun aikana. Tutkimustulosten mukaan myöhäishoito on osoittautunut yhtä tehokkaaksi kuin varhaishoito. Haittana voi olla mahdollisesti potilaan itsetunnon heikentyminen ja riski etuhampaiden traumoille tietyissä tilanteissa. Näiden suhteen tarvitaan vielä lisää tutkimuksia.
Tutkielmassa käsiteltyjen tutkimusten varhaishoidot ovat enimmäkseen tehty potilaille, jotka ovat jo noin 9-vuoden ikäisiä. Tämä heikentää hieman tutkimusten laatua, sillä tulokset varhais- ja myöhäishoitojen eroista voisivat olla merkittävästi erilaiset, mikäli hoito olisi aloitettu jo noin 7-vuotiaille varhaishoitoryhmissä. Olisi hyvä saada lisää tutkimuksia AII-purennan varhaishoidoista, jotka on aloitettu jo varhain ensimmäisen vaihdunnan alussa.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [29905]