Kodin ja koulun välinen yhteistyö oppilaan fyysisen toimintakyvyn ja hyvinvoinnin tukemisessa

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia käsityksiä perusopetuksen 5. ja 8. luokkalaisten oppilaiden huoltajilla on fyysisen toimintakyvyn mittaamisesta koulussa. Tutkielmassa kuvataan, millaisia toiveita vanhemmilla on lasten hyvinvoinnin ja liikunnan tukemiseen. Fyysisen toimintakyvyn mittaukset antavat kouluille, perheille ja terveydenhuollolle arvokasta tietoa kunkin vuosiluokan fyysisen toimintakyvyn tasosta.

Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu aiemman tutkimustiedon, kirjallisuuden ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden pohjalta. Hyvinvoinnin käsitettä tarkastellaan lasten ja hyvinvointioppimisen näkökulmista. Lisäksi esitellään fyysistä toimintakykyä ja fyysisen toimintakyvyn mittauksia. Kodin ja koulun välistä yhteistyötä ja sen merkitystä tarkastellaan lasten ja nuorten fyysisen toimintakyvyn ja hyvinvoinnin edistämisen näkökulmista.

Tutkimus on toteutettu laadullisen tutkimuksen menetelmin. Tutkimuskohteena ovat vanhempien kokemukset, joten lähestymistapa on fenomenologinen. Analyysi on tehty aineistolähtöisenä sisällönanalyysina. Aineisto on osa laajemmin toteutettua kyselytutkimusta, jossa kartoitettiin vanhempien tietoja ja ajatuksia fyysisen toimintakyvyn mittauksista. Aineiston keruussa käytettiin kyselylomaketta. Tutkielman aineisto koostuu kyselyn avoimen kysymyksen vastauksista. Vastaajina olivat 5. ja 8. luokkalaisten oppilaiden vanhemmat Oulun alueelta. Yhteensä vastauksia oli 290, joista 171 oli 5. luokkalaisten vanhempien ja 119 8. luokkalaisten vanhempien.

Tutkimustulosten perusteella vanhempien suhtautuminen fyysisen toimintakyvyn mittauksiin jakautui myönteiseen, neutraaliin ja kielteiseen. Myönteisesti mittauksiin suhtautuvia vanhempia oli kolme neljännestä vastaajista. He pitivät mittauksia motivoivina ja herättelevinä. Neutraalisti suhtautuneiden vanhempien lapset harrastivat vastausten mukaan usein liikuntaa urheiluseurassa. He kokivat, että mittaukset eivät olleet heidän lapsilleen tarpeellisia. Kielteisesti suhtautuneet vanhemmat toivat esille mittausten psyykkisen kuormittavuuden ja keskinäisen vertailun haitalliset vaikutukset. Useassa vastauksessa vanhemmat kokivat, että mittauksiin liittyvä tiedotus oli ollut puutteellista. Hyvinvoinnin ja liikunnan tukemiseen vanhemmat toivoivat koulujen yhteyteen erilaisia liikuntakerhoja ja lähiliikuntapaikkojen ylläpitoa. Lisäksi toivottiin kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin huomioimista opetuksessa sekä oppituntien aktivointia.

Tulosten perusteella voidaan todeta, että tiedottamisen saavutettavuuden parantamisella voitaisiin lisätä myönteistä suhtautumista fyysisen toimintakyvyn mittauksiin. Kattavammalla tiedottamisella vähennettäisiin myös mittausten aiheuttamaa psyykkistä kuormitusta. Koulupäivien aktivointi sekä matalan kynnyksen liikkumismahdollisuudet lisäisivät vanhempien mukaan lasten hyvinvointia ja liikkumista.