Downin oireyhtymä ja tukiviittomat kielenkehityksen tukena varhaiskasvatuksessa

Abstract

Kandidaatin tutkielmani tavoitteena on selvittää, miten tukiviittomat tukevat lapsen kielenkehitystä varhaiskasvatuksessa. Tutkielma on rajattu koskemaan lapsia, joilla on Downin oireyhtymä. Varhaiskasvatuksella tarkoitetaan päiväkodissa tapahtuvaa tavoitteellista toimintaa, johon sisältyy hoito, opetus ja kasvatus. Tutkielmassa tutkitaan varhaiskasvatusikäisen lapsen, jolla on Downin oireyhtymä, kielenkehitystä. Varhaiskasvatusikäisillä lapsilla tarkoitetaan alle kouluikäisiä lapsia. Tutkielma toteutetaan kirjallisuuskatsauksena ja aineistoa on kerätty laajasti eri tieteenaloilta, kuten logopedian, varhaiskasvatuksen, erityiskasvatuksen ja lääketieteen alojen julkaisuista.

Tutkielma toteutetaan narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jossa vastausta tutkimuskysymykseen etsitään jo olemassa olevasta tutkimuskirjallisuudesta ja tieteellisistä artikkeleista. Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on luoda kattava yleiskuva tutkittavasta aiheesta, jossa tavoitteena on kuvata tutkittava aihe mahdollisimman laajasti. Tarvittaessa kirjallisuuskatsauksessa voidaan myös eritellä tutkittavan aiheen ilmiöitä sekä huomioida mahdolliset epäkohdat. Narratiivisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on tiivistää laaja aihekokonaisuus helppolukuiseksi ja tiiviiksi kokonaisuudeksi. Narratiivinen kirjallisuuskatsaus nähdään kirjallisuuskatsauksen eri muodoista kevyimpänä ja se auttaa ajantasaistamaan tutkimustietoa.

Tutkielmassa esitellään puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointimenetelmiä (AAC-menetelmät), joista tarkemmin syvennytään tukiviittomiin. Tukiviittomat ovat viittomakielen viittomia ja niitä käytetään aina rinnakkain puheen kanssa, viittoen vain lauseen ymmärtämisen kannalta tärkein sana. Tukiviittomia käytetään erityisesti lasten, joilla on kielenkehityksen häiriöitä sekä lasten, joilla on autismikirjon häiriöitä tai Downin oireyhtymä. Tukiviittomien merkitystä tarkastellaan spesifisti lapsen, jolla on Downin oireyhtymä, kielen kehittymisen kannalta.

Useat tutkimukset osoittavat tukiviittomien käyttämisen myönteisen vaikutuksen puheenkehitykseen. Erityisesti niiden lasten, joilla on Downin oireyhtymä, puheyritykset lisääntyivät tukiviittomien käyttöönoton myötä. Tukiviittoman mallihenkilö hidastaa puhetta viittoessa, jolloin myös puheen ymmärtäminen helpottuu. Kommunikoinnin helpottumisen myötä myös sosiaaliset paineet, stressi, turhautumisen ja aggressiivisuuden tunteet väistyvät ja lapselle avautuu yhdenvertainen dialogi keskustelukumppanin kanssa.

Tukiviittomat ovat usein avun tuoma keino lapsille, joilla on Downin oireyhtymä. Downin oireyhtymässä havaitaan lievää tai keskivaikeaa kehitysvammaa. Tyypillisiä puheeseen vaikuttavia piirteitä ovat muun muassa suun ja nielun tavallista pienempi koko ja kielen velttous, jotka vaikuttavat artikulaatioon ja puheeseen. Lapsilla, joilla on Downin oireyhtymä, on havaittu enemmän haasteita puheen tuottamisessa ja sen lisäksi 60 prosentilla heistä todetaan lapsuusiässä kuulovamma, joka lievänäkin vaikeuttaa kielellistä kommunikaatiota.