Seksuaalikasvatuksen opetuksen haasteet peruskoulussa

Abstract

Tämän kandidaatin tutkielman tavoitteena on selvittää minkälaisia haasteita peruskoulun seksuaalikasvatuksen opetus pitää sisällään. Olemme kiinnostuneita niistä tekijöistä, jotka vaikeuttavat osaltaan seksuaalikasvatuksen opetusta ja sitä kautta myös sen onnistumista. Tutkielma sisältää katsauksen aiempaan tutkimukseen ja myös pienen aineiston, joka koostuu viidestä ajankohtaisesta kasvattajille suunnatuista seksuaalikasvatuksen oppaista.

Katsauksen tarkoituksena on luoda kattava, mutta napakka yleiskuva siitä, mitä on jo tutkittu ja minkälaisia haasteita aiemmista tutkimuksista on noussut esiin. Oppaiden analysointiin valitsimme menetelmäksi aineistolähtöisen sisällönanalyysin, jonka avulla ryhmittelemme oppaista vahvimmin esille nousseet haasteet. Lopuksi arvioimme, minkälaisia eroja ja yhtäläisyyksiä aiemmista tutkimuksista ja oppaista nousi. Noudatimme hyvien tutkimuskäytäntöjen perusperiaatteita ja pyrimme varmistamaan tutkielmamme luotettavuuden ja eettisyyden tekemällä koko tutkimusprosessimme ja siihen liittyvät valinnat hyvin läpinäkyväksi.

Tutkielmamme tuloksista käy ilmi, että seksuaalikasvatuksen opetukseen liittyy useita eri haasteita, jotka koskevat niin opettajia kuin oppilaitakin. Mediaa, yksilöllisyyttä ja ikätasoisuutta korostettiin oppaissa, mutta tutkimuksissa ne jäivät muutamien mainintojen varaan. Tutkimuksissa puolestaan korostui myös oppilaiden näkemykset ja toiveet, kun taas oppaissa fokus oli enemmän kasvattajan päädyssä. Nolostuttava ja intiimi aihe, seksuaalikasvatuksen ajoitus sekä sisällöt, opettajan heikko osaaminen, oppilaiden taustat ja ikätasoisuus sekä yhteistyö olivat taas haasteita, mitä käsiteltiin niin tutkimuksissa kuin oppaissakin. Johtopäätöksenä voisi todeta tutkimuksista nousseiden haasteiden olevan melko hyvin linjassa oppaissa mainittuihin haasteisiin, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Seksuaalikasvatus vaatii onnistuakseen oikea-aikaisuutta, suunnitelmallisuutta sekä oppilaiden tuntemista ja huomioon ottamista niin erilaisten taustojen, tietotarpeiden kuin kehitystasojenkin osalta. Sen tulisi olla riittävää, monipuolista, myönteistä sekä sensitiivistä. Seksuaalikasvatukseen tulisi mielestämme laatia yleisiä linjauksia, jotka määrittelisivät tarkemmin sitä, miten seksuaalikasvatusta kouluissa tulisi toteuttaa, ja lisäksi luokanopettajan koulutukseen olisi ehdottomasti hyvä sisällyttää enemmän aiheeseen liittyviä opintoja. Tällä hetkellä laadukas seksuaalikasvatus näyttää olevan opettajan oman mielenkiinnon ja paneutuneisuuden varassa.