Hortus termodynamis : pienilmastotietoinen kaupunkitila lähiöön

Abstract

Suljetun puutarhan ensimmäiset prototyypit syntyivät alunperin tarpeesta hallita ympäristötekijöitä kuivissa aavikkoilmastoissa. Muurien sisälle muodostui suotuisa pienilmasto, joka mahdollisti paratiisimaisen puutarhan ylläpitämisen karussakin ympäristössä. Maisema-arkkitehtonisena, tilallisena mallina ”puutarha muurien sisällä” on sittemmin levinnyt ympäri maailman ja osoittanut suurta muuntautumiskykyä. Keskiaikaisessa luostarissa siitä kehittyi hortus conclusus, jonka vaikutus näkyy niin Aurinkokuninkaan keittiöpuutarhassa Versailles’ssa, kuin New Yorkin keskuspuistossakin.

Kaupunkiemme tiivistymisen ja ilmastonmuutoksen myötä yhteisen, julkisen tilan tarve korostuu. Lähiössä julkinen tila tarkoittaa yleensä virkistysalueita — huomio on toiminnoissa ja vihreässä infrastruktuurissa, eikä ulkotilojen laadusta juuri puhuta. Vaikutteet kaupunkitilojen suunnitteluun otetaan usein konteksteista, joiden olosuhteet poikkeavat merkittävästi suomalaisista, ja muodon soveltaminen sellaisenaan ei välttämättä takaa tilan toimivuutta ja viihtyisyyttä. Tällä on yhteys (lähiöiden) julkisen kaupunkitilan muuttumiseen puolijulkiseksi ostoskeskustilaksi.

Voisiko hortus conclususta käyttää mallina ”termodynaamiselle” kaupunkitilalle suomalaisessa lähiössä? Miten tätä vierasta konseptia on mahdollista soveltaa pohjoisen ilmastollisessa ja sosiaalisessa kontekstissa?

Tämä työ on yhdistelmätyö, joka jakautuu kolmeen osaan. Niistä ensimmäinen tähtää suljetun puutarhan syvälliseen ymmärtämiseen tarkastelemalla sen sukupuuta ja kehityshistoriaa sekä sen tilallisia ja pienilmastollisia ominaisuuksia. Toinen osa koostuu kolmesta kartoitusoperaatiosta, joiden tavoitteena on löytää suunnitelmalle paikka ja saada käsitys niistä näkyvistä ja näkymättömistä voimista, jotka vaikuttavat siihen sekä ulkoa että sisältä päin. Kolmas osa on suunnitelma julkiseksi kaupunkitilaksi Kontulan ostoskeskuksen yhteyteen Helsingissä. Suunnitelman lähtökohta ei ole kvantitatiivinen vaan kvalitatiivinen: simuloinnin ja parametrisen mallintamisen sijaan se käyttää hortus conclususta mallina pienilmastotietoisen kaupunkitilan suunnitteluun. Tavoitteena on avoin, julkinen kaupunkitila — rakenteellinen puutarha, jonka elementit luovat viipyilylle ja rauhoittumiselle suotuisan ympäristön. Samalla suunnitelma haastaa vallitsevan tendenssin purkaa olemassa olevaa lähiökeskusten uudistamiseksi.