Kaikkea paskaa sitä täytyy kokea ja näkeä : vokaalivartaloistuminen nähdä-verbin A-infinitiiveissä

Abstract

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani vokaalivartaloistumista nähdä-verbin lyhyissä ja pitkissä A-infinitiivimuodoissa. Vokaalivartaloistuminen on ilmiö, jossa vokaalivartalot ovat alkaneet yleistyä sellaisissa sananmuodoissa, jotka ovat yleiskielen normien mukaisesti konsonanttivartaloisia (esimerkiksi nähdä-verbin A-infinitiiveissä nähdä > *näkeä, nähdäkseen > *näkeäkseen). Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, missä syntaktisissa tehtävissä ja merkitystyypeissä nähdä-verbin vokaalivartaloistuneita A-infinitiivejä esiintyy. Tutkimuksessani on siis sekä syntaktinen että semanttinen näkökulma. Käytän tutkimuksessani Suomi24- ja Ylilauta-sivustojen keskustelupalsta-aineistoja, jotka olen kerännyt Kielipankin konkordanssihakuohjelmalla eli Korpilla. Valitsin nähdä-verbin tutkimuskohteekseni, sillä havaitsin jo kandidaatintutkielmassani, että verbi vaikuttaa olevan altis vokaalivartaloistumiselle. Aineistoni on suhteellisen suuri, sillä se käsittää yhteensä 425 vokaalivartaloistunutta nähdä-verbin A-infinitiiviesiintymää.

Syntaktinen analyysini osoittaa, että nähdä-verbin lyhyet eli perusmuotoiset A-infinitiivit esiintyvät aineistossani vokaalivartaloistuneina yleisimmin verbiketjussa. Verbiketju erottuu erityisesti, sillä se kattaa lyhyen A-infinitiivin esiintymistä jopa 85 %. Verbiketjujen lisäksi nähdä-verbin vokaalivartaloistuneet lyhyet A-infinitiivit esiintyvät aineistossani subjekteina, nominin määritteinä, objekteina sekä itsenäisten konstruktioiden ja interrogatiivisten sekä relatiivisten lausekkeiden osina. Pitkät eli translatiivimuotoiset nähdä-verbin vokaalivartaloistuneet A-infinitiivit esiintyvät aineistossani erityisesti finaalirakenteessa. Yksittäisiä esiintymiä toimii myös metatekstuaalisissa ilmauksissa sekä verbiliiton osana.

Analyysini semanttisessa osiossa olen tarkastellut, missä merkitystyypeissä aineistoni vokaalivartaloistuneet nähdä-verbin A-infinitiivit esiintyvät. Aineistossani korostuu melko tasaisesti erityisesti neljä merkitystyyppiä: ’käsittäminen ilman näköhavaintoa’ (35 % aineistosta), ’silmillä aistiminen’ (28 % aineistosta), ’kokeminen’ (18 % aineistosta) sekä nähdä ja kokea -rakenne (13 % aineistosta). Edellä mainittujen lisäksi aineistossani esiintyy kolme muuta merkitystyyppiä, jotka ovat ’tavata, kohdata’, ’muut näkökuvien kaltaiset aistimukset’ sekä nähdä-verbin kuvallinen käyttö. Näissä merkitystyypeissä toimii kuitenkin vain yksittäisiä aineistoni A-infinitiiviesiintymiä.

Yksi erityisen mielenkiintoinen havainto analyysissani on se, että nähdä-verbi esiintyy vokaalivartaloistuneena useissa erilaisissa kiteytyneissä rakenteissa (esimerkiksi *näkeä nälkää ~ vaivaa, saa *näkeä, *näkeäkseni ja niin edelleen). Vokaalivartaloistuneet sananmuodot ovat innovatiivisia muodosteita, jotka kielenkäyttäjä tuottaa yhdistelemällä morfeemeja pala palalta. Kiteytyneet ilmaukset ovat puolestaan sellaisinaan opittuja ja tarkkarajaisia kokonaisuuksia, joten on erikoista, että vokaalivartaloistuneita muotoja esiintyy aineistossani runsaasti myös tällaisissa konteksteissa.

Analyysini valossa olen päätellyt, että vokaalivartaloistumisilmiö on nähdä-verbissä jo suhteellisen pitkällä. Se, että kaikkia verbin merkitystyyppejä esiintyy aineistossani, kertoo siitä, että muutos koskee koko nähdä-lekseemiä. Lisäksi lähes kaikki A-infinitiivin syntaktiset tehtävät edustuvat aineistoni esiintymissä: lyhyen A-infinitiivin syntaktisista tehtävistä ainoastaan verbiliitot, verbin määritteet sekä koloratiivirakenteet puuttuvat aineistostani. Myös kiteytyneiden rakenteiden runsas esiintyvyys aineistossani kertoo siitä, vokaalivartaloistumisilmiö on nähdä-verbin osalta etenemässä jo monille kielen osa-alueille.