Koshkin ja T-34

Abstract

Tämä kandidaatintyö käsittelee Mikhail Koshkinin suunnitteleman T-34:n kehitystä, rakennetta sekä käytössä olleita yleisimpiä malleja. Neuvostoliitto tarvitsi 1930-luvulla uusia panssarivaunuja, joiden kehittämiseksi käynnistettiin kehittämisohjelma. Espanjan sisällissodassa Neuvostoliitolla käytössä olleita T-26-ja BT-5 -panssarivaunuja tuhoutui saksalaisten 37 mm panssarintorjunta-aseiden osumiin. Panssarivaunuissa tuolloin käytetyllä bensiinimoottorilla oli taipumus syttyä palamaan. Tämän vuoksi panssarijoukkojen päävirasto GABTU halusi uuden dieselmoottorilla toimivan keskiraskaan panssarivaunun, joka kestäisi 37 mm panssarintorjunta-aseen osuman. Lisäksi uudelle panssarivaunulle annettiin vaatimukseksi mahdollisuus poistaa telaketjut renkaiden päällä tapahtuvaa ajoa varten. Tämän uuden keskiraskaan panssarivaunun, A-20:n, suunnittelutyö annettiin Harkovan veturitehtaalle. Koshkin ei pitänyt mahdollisuudesta poistaa telaketjut renkaiden päällä ajoa varten, sillä se lisäisi liikaa painoa saatuun hyötyyn nähden. Tämän takia hän kehitti oman versionsa keskiraskaasta panssarivaunusta. Tehtaiden johtajien, suunnittelijoiden ja viranomaisten välinen kilpailu Neuvostoliitossa oli kovaa. Koshkin päätti esitellä luomuksensa suoraan Josif Stalinille ohittaakseen kilpailijoidensa ja vastustajiensa estely-yritykset. Mikhail Koshkinin johdolla kehitettiin A-20, A-30 ja A-32. Näistä valikoitui voittajaksi Koshkinin omin päin suunnittelema A-32, joka astui tuotantoon nimellä T-34 vuonna 1940. T-34:n tärkeimmät ominaisuudet olivat V-2-dieselmoottori, leveät telaketjut, suuri pääase sekä kulmaan asetettu panssarointi. T-34 oli ensimmäinen panssarivaunu, joka yhdisti nämä ominaisuudet onnistuneesti. T-34:n ensimmäisten tykkien kalipeeriksi tuli 76.2 mm, joka kiinnitettiin pieneen kahden miehen torniin. Pienen tornin vuoksi ampujan ja johtajan roolit oli yhdistetty. Panssarivaunun johtaja joutui työskentelemään ampujana johtamistehtävien ohella. Aluksi pienen valmistusmäärän, puutteellisen varustuksen sekä huonon koulutuksen vuoksi se ei menestynyt taisteluissa heti. T-34:n kehitys saavutti huippunsa T-34/85- panssarivaunussa suuremman 85 mm pääaseen sekä suuremman kolmen miehen tornin ansiosta. Kolmen miehen torni mahdollisti ampujan ja johtajan roolien erottamista, mikä paransi suorituskykyä taisteluissa. Se kykeni sodan loppuvaiheessa voittamaan panssaritaisteluissa teknisesti kehittyneemmätkin vastustajansa valtavan tuotantomäärän ansiosta.

This bachelor’s thesis tells the story of Mikhail Koshkin’s T-34 development process and the most common models of T-34. The Soviet Union started a program to develop new tanks in early 1930’s to replace the old, outdated models. In the Spanish Civil War, the soviets used T-26 and BT-5-tanks, which were destroyed by German-made 37 mm anti-tank guns. The models used in Spain were equipped with petrol engines, which often caught fire when hit. In the new medium tank program Main Directorate of Armored Forces GABTU wanted a tank with diesel engine and an armor which could withstand direct fire from 37 mm anti-tank gun. In addition, GABTU wanted the new medium tank to utilize BT’s dual wheel/track-facility. The development of the new medium tank, named A-20, was given to Kharkov Locomotive Factory. Koshkin disliked the wheel-track-facility because it added too much weight without much of a gain in mobility. He decided to make his own design. Competition between factory owners, designers and officials was fierce. To avoid the nay-sayers, Koshkin presented his own design directly to Josef Stalin. The Kharkov Locomotive Factory designed three different prototypes as the new medium tank: A-20, A-30 and A-32. In the end, Koshkin’s A-32 was selected as the best of them. It was renamed as T-34, and the production started in 1940. The most important features of T-34 were V-2-diesel engine, wide tracks, large gun, and sloped armor. T-34 was the first tank, which combined these features successfully. The first models of T-34 were equipped with 76.2 mm gun, which was housed in a small two-man turret. Because of the small tower, early models had four-man crew with combined roles of commander and gunner. The tank commander had to shoot the gun as well as lead the tank in the battle. In the first years of the Second World War T-34 didn’t have great success in the battlefield due to small production numbers, lacking resources and poor training. The T-34 achieved its full potential with the T-34/85-models. It had larger 85 mm gun and a larger three-man tower. Three-man tower made it possible to separate the roles of commander and gunner, which improved its performance on the field. At the end of the war T-34/85 could win technically more advanced opponents due to sheer production numbers.