Luonnon poliittisuuden rakentuminen luontokäsitysten kautta

Abstract

Luontoa on pyritty aina määrittelemään ja käsitteellistämään, mutta siinä ei ole koskaan täysin onnistuttu. Luonto aiheuttaa siten paljon kiistoja, sillä kyse on erilaisista luontokäsityksistä, jotka kohdatessaan aiheuttavat ristiriitoja ja poliittisia erimielisyyksiä. Mikä on luonnon arvo? Mikä on luonnon suhde ihmiseen? Miten luonnon suhteen tulee toimia? Kuka luontoa saa käyttää? Yksinkertaisia ja poliittisesti neutraaleja vastauksia näihin luontoa koskeviin kysymyksiin ei voida löytää, vaan taustalla vaikuttaa aina tapa, jolla luonto käsitetään.

Luontokäsitysten taustalla vaikuttavat arvot, joiden kautta ihmiset arvottavat luontoa ja ohjaavat omaa toimintaansa. Arvojen kautta luonto voidaan nähdä eri tavoin ihmiselle hyödyllisenä tai toisaalta itseisarvollisesti tärkeänä. Arvojen kautta käsitämme myös eri tavoin moraaliset kysymykset siitä, millainen on ihmisen vastuu luonnosta ja millainen toiminta on oikeudenmukaista. Myös erilaiset paikkakokemukset, joiden kautta ihminen muodostaa henkilökohtaista sidettään luontoon vaikuttavat luontokäsitysten muodostumiseen. Luontokäsityksiin vaikuttaa lisäksi luonto tuotettuna tilana tai diskurssina, jossa luonto näyttäytyy tiettynä vakiintuneena ”totuutena”.

Luontokäsitysten poliittisuus muodostuu näiden taustatekijöiden kautta ja niiden ristiriitaisuuksista. Tässä tutkielmassa tulen tarkastelemaan luonnon poliittisuutta luontokäsitysten näkökulmasta. Tarkastelen, miten arvot, paikkakokemukset ja tuotettu tila rakentavat luontokäsityksistä ja siten myös luonnosta poliittisia. Esitän myös konkreettisia esimerkkejä poliittisuuden ilmenemisestä Suomen luontoon liittyvissä keskusteluissa ja kiistoissa.