Ennallistamistoimien onnistuneisuus lähteiköillä sammalyhteisöjen ja elinympäristön rakenteen näkökulmasta

Abstract

Lähteet ovat pienvesistöihin kuuluvia avovetisistä allikoista, hetteiköistä ja puroista muodostuvia mosaiikkimaisia ja pienipiirteisiä akvaattisten ja terrestristen habitaattien yhdistelmiä. Lähde-ekosysteemien ominaispiirre on kylmän pohjaveden jatkuva virtaus, joka mahdollistaa lähteiden rikkaan biodiversiteetin. Varsinkin lähteillä tavattava hyönteis- ja sammallajisto on omaleimaista ja monimuotoista. Lähteet ovat kärsineet merkittävästi erityisesti ojituksen, pohjaveden saastumisen ja metsätalouden vuoksi, eikä niiden suojelu ole riittävää tai kestävällä tasolla. Lähteiden heikkoon tilaan on herätty vasta varsin hiljattain, eikä aiheesta ole vielä tehty kattavasti tutkimuksia. Vielä vähemmän on tutkittu lähteiden ennallistamista ja sen ekologisia vaikutuksia. Suomessa on ennallistettu yhteensä noin tuhat lähdettä vaihtelevin laajuuksin ja menetelmin. Tyypillisimmillään lähteen ennallistaminen pitää sisällään ojituksien patoamista tai täyttämistä lähteen luontaisen rakenteen, hydrologian ja tätä kautta lajiston palauttamiseksi. Tämä pro gradu -tutkielma on seurantatutkimus vuonna 2009 julkaistulle Ulla Haapaniemen (Jyväskylän yliopisto) pro gradu -tutkielmalle Ennallistamistarve lähteiköillä kasviyhteisöjen ja ympäristön rakenteen näkökulmasta. Seurantatutkimuksessa toistettiin kahdelletoista Lauhanvuoren ja Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistoon sekä Pohjankankaan ampuma-alueelle sijoittuvalle lähteelle vuonna 2008 perustettujen kasvillisuusruutujen inventointi sammalten osalta. Seurantatutkimuksen lähteistä yhteensä neljä on ennallistettu ja kolmen ennallistamistoimet sijoittuvat vuosien 2008 ja 2020 inventointien väliin. Seuranta-aineiston pohjalta selvitettiin, olivatko ennallistettujen lähteiden sammalyhteisöt muuttuneet luonnontilaisemmiksi, olivatko luonnontilaisten lähteiden sammalyhteisöt pysyneet muuttumattomina ja olivatko muuttuneiden eli edelleen ihmisvaikutteisten lähteiden sammalyhteisöt taantuneet entisestään. Seurantatutkimuksen perusteella ennallistetuilla lähteillä ei ollut tapahtunut merkittäviä sammalten yhteisötason muutoksia. Sen sijaan luonnontilaisten lähteiden lähdelajiston peittävyydet olivat alentuneet ja muuttuneiden lähteiden yleislajien peittävyydet olivat kasvaneet merkitsevästi. Seurantatutkimuksen kompastuskiveksi koitui ennallistamistoimien vaikutusten seuraamisen kannalta kasvillisuusruutujen virheellinen asettelu. Kuitenkin lähteillä suoritetun rakenteellisen tarkastelun näkökulmasta lähteiden ennallistamistoimet olivat onnistuneet odotetulla tavalla ja seuraukset olivat positiivisia. Ihmistoiminnan ja erityisesti ennallistamistoimien vaikutuksia lähteisiin tuleekin jatkossa tutkia lisää.