Vanhempien eron kokeneiden lasten tukeminen varhaiskasvatuksessa

Abstract

Tutkimukseni tavoitteena on selvittää vanhempien avio- ja avoeron vaikutuksia lapseen ja miten varhaiskasvatuksessa lasta ja perhettä voidaan auttaa ja tukea vanhempien erotilanteessa. Jotta lasta ja perhettä on mahdollista tukea, tulee kasvattajalla olla ymmärrystä lapsen vanhempien eron vaikutuksista lapseen, sekä perheeseen. Varhaiskasvatusikäisellä lapsella eli 1–6-vuotiaalla ei ole vielä keinoja käsitellä hankalaa ja usein ennalta arvaamatonta elämäntilannetta. Aihetta lähestytään teoreettisessa viitekehyksessä käsittelemällä varhaiskasvatuksen tehtävää lapsen sekä vanhemman näkökulmasta. Selvitetään myös yhteiskunnallista nykytilannetta eroperheiden määrästä Suomessa. Käydään lisäksi läpi, miten erotilanteessa avioliitto ja avoliitto eroavat keskenään ja mitä eri perheenmuotoja eroperheissä on käytössä ja miten Suomen laki ja asetukset koskevat eroperheitä.

Perheiden eroaminen on nykyisin yleistä ja usein siihen liittyvät lapset myös osalliseksi. Vanhempien eroaminen on lapselle kriisi ja monien tunteiden myrsky ja suuri riskitekijä turvalliselle ja tasapainoiselle kehitykselle. Pohdin omassa tutkielmassani, että miten varhaiskasvatuksessa tuetaan lapsen sosioemotionaalinen kehitystä, kiintymyssuhdetta eron aikana, kun tutkimusten myötä on havaittu, että vanhempien erolla on todella suuria vaikutuksia lapsen kehitykseen, kasvuun ja hyvinvointiin pitkälle lapsen elämään.

Tutkimukseni muodostaa yhden näkökulman vanhempien erossa tukemiseen varhaiskasvatuksessa. Pohdinnassa totean, että lapsen oikea-aikaisella tuella ja vanhempien ja varhaiskasvatuksen henkilöstön yhteistyöllä eri tuen muotoja käyttäen lapsen kasvu, kehitys ja oppiminen voidaan turvata vaikeissakin tilanteissa. Käytän muutamana ratkaisukeinona yhteistyövanhemmuutta, lapset puheeksi menetelmää, varhaiskasvatuksessa lapsen sosioemotionaalista ja mentalisaatiota tukevia tekijöitä.