Syväaivostimulaatio vaikean epilepsian hoidossa

Abstract

Syväaivostimulaatio eli DBS (engl. deep brain stimulation) on hoito, jossa epilepsiaa sairastavan potilaan aivoihin asennetaan leikkauksessa elektrodit bilateraalisesti ja ne kytketään potilaan solisluun alapuolelle asennettavaan pulssigeneraattoriin. Sen avulla aivoihin voidaan johtaa sähköimpulsseja valitulla taajuudella. DBS-hoitoa voidaan käyttää vaikeaa epilepsiaa sairastaville potilaille, jotka eivät sovellu resektiiviseen kirurgiaan, eivätkä saa riittävää hoitovastetta lääkehoidolle. Tällä hetkellä talamuksen anteriorinen tumake on käytetyin stimulaatiokohde, mutta myös muut kohteet voivat olla mahdollisia. Syventävien opintojen tutkielman tavoitteena oli selvittää eri stimulaatiokohteiden käyttökelpoisuutta. Tutkimus toteutettiin kirjallisuuskatsauksena käyttäen lääketieteellisiä tutkimuksia Medline ja Cochrane -tietokannoista. Kirjallisuuden perusteella voidaan todeta, että mahdollisia stimulaatiokohteita on useita ja niiden tehokkuus vaihtelee eri taudinkuvissa. Talamuksen anteriorinen tumake eli ANT (eng. anterior nucleus of the thalamus) on kirjallisuuden mukaan stimulaatiokohteena tehokas varsinkin paikallisalkuisiin temporaalilohkosta lähtöisin oleviin kohtauksiin. Hippokampus on myös mahdollinen stimulaatiokohde, ja sen suurimmat hyödyt kohdistuvat mediaalitemporaali-alueelta lähtöisiin oleviin kohtauksiin. Talamuksen sentromediaanisen tumakkeen stimuloinnilla onnistuttiin vähentämään erityisesti toonis-kloonisia kohtauksia. Stimulaatiomuuttujien säätö voi parantaa niiden potilaiden vastetta, joilla ei aluksi saavuteta toivottua kohtausten vähenemistä. DBS-hoidon mahdolliset riskit voidaan jakaa leikkaukseen liittyviin, laitteistoon liittyviin ja stimulaatioon liittyviin. Kokonaisuutena DBS on hyötyihin nähden turvallinen vaikean epilepsian hoitomuoto, joka soveltuu laajalle potilasjoukolle, mutta eri kohteita vertailevia tutkimuksia tarvittaisiin lisää.