Altistuskokeet ruoka-allergiadiagnostiikassa

Abstract

Ruoka-allergiadiagnostiikan kultaisena standardina on pysynyt vuosikymmenien ajan kaksoissokkoutettu plasebo-kontrolloitu altistuskoe. Kliinisessä käytössä tätä vastaa yleensä avoin altistuskoe. Altistuskokeeseen liittyy kuitenkin allergisen reaktion, pahimmillaan yleistyneen anafylaksian, riski. Uudet toistaiseksi lähinnä tutkimuskäytössä olevat laboratoriotutkimukset voivat mahdollisesti tuoda apua allergiadiagnostiikkaan sekä altistuskokeiden riskinarviointiin.

Tutkielman tavoitteena oli kuvata lasten ruoka-allergiadiagnostiikan perusteita ja tulevaisuuden näkymiä kirjallisuuskatsauksen avulla. Artikkelihaut tehtiin Pubmed-tietokannassa keskittyen viimeisen viiden vuoden aikana tehtyihin katsauksiin, systemaattisiin katsauksiin ja meta-analyyseihin. Katsaukseen päätyivät aihealueeltaan otsikon, tiivistelmän ja tekstin perusteella parhaiten soveltuvat artikkelit sekä niiden viittaamia alkuperäisjulkaisuja.

Ruoka-allergiadiagnostiikka pohjautuu tarkkaan oireanamneesiin, mahdollisesti sitä tukeviin ruoka-allergeenikohtaisten immunoglobuliini E (IgE) -vasta-aineiden mittaamiseen seerumista, ihopistokokeisiin ja lopulta altistuskokeeseen, jossa ruoka-aineelle altistetaan asteittain suun kautta joko valvotuissa sairaala- tai poliklinikkaolosuhteissa tai ohjeistettuna kotialtistuksessa. Altistuskoe on tällä hetkellä ainoa diagnoosimenetelmä, joka osoittaa luotettavasti kliinisen allergian tai vaihtoehtoisesti ruoka-aineen sietokyvyn eli oraalisen toleranssin. Spesifeillä IgE-mittauksilla ja komponenttitutkimuksilla voidaan päätyä diagnoosiin silloin, kun anamneesi tukee välitöntä eli IgE-välitteistä allergiamekanismia.

Tulevaisuudessa mahdollisesti basofiiliaktivaatio- ja epitooppitutkimukset voivat tukea nykyisin kliinisessä käytössä olevia laboratoriotutkimuksia ja jopa vähentää altistuskokeiden tarvetta. Kuitenkin lisää tutkimustietoa sekä laajoja kliinisiä tutkimuksia aiheesta tarvitaan.