Lapsuus- ja nuoruusiän resilienssin vaikutus psykoosin synnyssä

Abstract

Resilienssi käsitteenä tarkoittaa hyvää henkistä toimintakykyä negatiivisista kokemuksista huolimatta. Vaikka resilienssitutkimusta on tehty paljon, on lapsuus- ja nuoruusiän resilienssin merkitys aikuisiän psykoosin synnyssä jäänyt selkeästi vähemmälle huomiolle. Resilienssi on moniulotteinen käsite, johon vaikuttavat muutkin osa-alueet kuin yksilön ominaisuudet. Yksilön perhe ja elinympäristö ovat myös keskeisessä asemassa. Yksilön resilienttiyttä edistävät tekijät voidaankin jakaa yksilö-, perheen sisäisiin ja ympäristötekijöihin.

Lapsuuden ja nuoruuden vaihtuminen aikuisuuteen on yhdistetty erilaisia mielenterveysongelmia, kuten psykoosia. Kuitenkin vain osa lapsista sairastuu psyykkisesti. Tutkielman tavoitteena onkin tehdä systemaattinen kirjallisuuskatsaus lapsuuden ja nuoruuden aikaisen resilienssin yhteydestä psykoosin syntyyn. Tämän kirjallisuuskatsauksen aineistona käytettiin 11 alkuperäisjulkaisua. Kirjallisuuskatsauksessa käy ilmi, että psykoosin syntyyn liittyvä resilienssitutkimus keskittyy vahvimmin henkilön yksilötekijöihin. Tutkimusten mukaan terveet verrokit ilmentävät vahvempaa resilienssiä kuin henkilöt, jotka ovat riskissä sairastua psykoosiin. Myös perheen tuki ja yhtenäisyys korostuivat olennaisina tekijöinä tarkasteltaessa psykoosiin sairastumista ja resilienssiä. Ympäristötekijöistä etenkin lapsuudessa ja nuoruudessa saatu vahva sosiaalinen tuki nähtiin resilienssiä vahvistavana tekijänä.

Tutkimukset antavatkin vahvaa näyttöä siitä, että resilientit henkilöt ovat pienemmässä riskissä sairastua psykoosiin. Resilienssi sekä sen ylläpitäminen että vahvistaminen tulisikin nähdä olennaisena hoidon osa-alueena potilailla, jotka ovat joko riskissä sairastua tai jo sairastuneet psykoosiin.