Hyperthymesia
Kesti, Konsta (2021-03-29)
K. Kesti
29.03.2021
© 2021 Konsta Kesti. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202103316595
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202103316595
Tiivistelmä
Hyperthymesia on erittäin harvinainen syndrooma, jossa ihmisen omaelämäkerrallinen muisti on lähes täydellinen. Oman elämän tapahtumat pystytään muistamaan pikkutarkasti, eikä ole väliä puhutaanko esim. eilen koetuista tapahtumista vai 30-vuotta sitten koetuista tapahtumista. Muistot eivät haalistu vaan pysyvät aina yhtä tarkkana riippumatta siitä kuinka vanhoja tapahtumia muistelee.
Syndroomana hyperthymesia on melko tuore löytö. Ensimmäinen diagnoosi tehtiin vuonna 2006 ja sen jälkeen on löydetty vain 60 uutta tapausta Yhdysvalloista ja Isosta-Britanniasta. Hyperthymesian harvinaisuuden ja ylipäätään aivojen toiminnan vähäisen tuntemuksen takia, ei ole pystytty tekemään viimeisen 16-vuoden aikana kovin syvällisiä ja laajoja tutkimuksia muistiin liittyen. Jos tutkimuksia tehtäisiin ympäri maailmaa, on todennäköistä, että ns. hyperthymesia ihmisiä löytyisi maapallon joka kolkasta.
Syndrooman diagnosoinnissa on käytetty erilaisia muistitestejä, jotka yleisesti liittyvät eri päivämääriin ja tapahtumiin sekä aivojen kuvantamismenetelmiä, useimmiten toiminnallista magneettikuvausta. Näillä menetelmillä on pystytty näkemään eroja aivojen rakenteissa ja aktiivisuudessa eri osien välillä sekä käyttäytymisessä ilmeneviä tapoja, joita yleisesti havaitaan hyperthymesia-yksilöillä.
Eroja normaalin muistin omaavien ja hyperthymesia-yksilöiden välillä on löytynyt selvästi aivojen rakenteessa ja aktiivisuudessa, mutta myös yksittäisiä eroavaisuuksia aivoissa on ilmennyt hyperthymesia-yksilöiden välillä. Eroja on havaittu mm. harmaan ja valkean aineen pitoisuuksissa aivojen eri osissa, normaalin muistin toimintaan osallistuvissa aivojen osissa, kuten mantelitumakkeissa, kokojen ja muotojen välillä sekä aivojen aktiivisuudessa muistin toiminnan aikana.
Tulevaisuudessa, erityisesti muistiin liittyvissä sairauksissa, hyperthymesian toiminnan parempi ymmärtäminen ja sen mahdollisen aiheuttajan tunteminen voisivat toimia keskeisinä tekijöinä erilaisten hoitomuotojen kehittämisessä. Mutta, koska hyperthymesia on neurologisessa mielessä niin uusi asia, tällainen mahdollinen läpimurto tulee vaatimaan valtavan määrän lisätutkimuksia, kärsivällisyyttä ja aikaa.
Syndroomana hyperthymesia on melko tuore löytö. Ensimmäinen diagnoosi tehtiin vuonna 2006 ja sen jälkeen on löydetty vain 60 uutta tapausta Yhdysvalloista ja Isosta-Britanniasta. Hyperthymesian harvinaisuuden ja ylipäätään aivojen toiminnan vähäisen tuntemuksen takia, ei ole pystytty tekemään viimeisen 16-vuoden aikana kovin syvällisiä ja laajoja tutkimuksia muistiin liittyen. Jos tutkimuksia tehtäisiin ympäri maailmaa, on todennäköistä, että ns. hyperthymesia ihmisiä löytyisi maapallon joka kolkasta.
Syndrooman diagnosoinnissa on käytetty erilaisia muistitestejä, jotka yleisesti liittyvät eri päivämääriin ja tapahtumiin sekä aivojen kuvantamismenetelmiä, useimmiten toiminnallista magneettikuvausta. Näillä menetelmillä on pystytty näkemään eroja aivojen rakenteissa ja aktiivisuudessa eri osien välillä sekä käyttäytymisessä ilmeneviä tapoja, joita yleisesti havaitaan hyperthymesia-yksilöillä.
Eroja normaalin muistin omaavien ja hyperthymesia-yksilöiden välillä on löytynyt selvästi aivojen rakenteessa ja aktiivisuudessa, mutta myös yksittäisiä eroavaisuuksia aivoissa on ilmennyt hyperthymesia-yksilöiden välillä. Eroja on havaittu mm. harmaan ja valkean aineen pitoisuuksissa aivojen eri osissa, normaalin muistin toimintaan osallistuvissa aivojen osissa, kuten mantelitumakkeissa, kokojen ja muotojen välillä sekä aivojen aktiivisuudessa muistin toiminnan aikana.
Tulevaisuudessa, erityisesti muistiin liittyvissä sairauksissa, hyperthymesian toiminnan parempi ymmärtäminen ja sen mahdollisen aiheuttajan tunteminen voisivat toimia keskeisinä tekijöinä erilaisten hoitomuotojen kehittämisessä. Mutta, koska hyperthymesia on neurologisessa mielessä niin uusi asia, tällainen mahdollinen läpimurto tulee vaatimaan valtavan määrän lisätutkimuksia, kärsivällisyyttä ja aikaa.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [34262]