Seurakuntien musiikkikulttuurien vaikutus musiikin oppimiseen ja yhteisöllisyyden kokemuksiin

Abstract

Musiikin yhteisöllinen ja autenttinen oppiminen on ollut viime vuosikymmenten ajan selkeästi esillä musiikkikasvatuksen tutkimuskentällä. Toisaalta olen löytänyt niukasti sellaisia tutkimuksia, jotka vahvistaisivat omia havaintojani musiikin oppimisesta koulumaailman ulkopuolella. Kokemukseni pohjautuvat säestystoimintaan seurakunnissa, mikä on mahdollistanut kehitystäni etenkin pianon vapaasäestyksessä ja bändisoittimissa. Halusin ymmärtää oppimisympäristöjeni musiikkikulttuurien taustaa paremmin, joten tämän kandidaatintutkielman tutkimuskysymykseksi muodostui: mikä on seurakuntien musiikkikulttuurien vaikutus musiikin oppimiseen ja yhteisöllisyyden kokemuksiin?

Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena. Tarkastelen evankelis-luterilaisen kirkon ja muiden protestanttisten seurakuntien musiikkikulttuureja. Lähdekirjallisuus on koottu pääasiassa musiikkikasvatuksen ja uskontotieteiden tutkimuskentältä. Lähestyn aihetta sosiokonstruktiivisesta näkökulmasta, joka korostaa sosiaalista vuorovaikutusta olennaisena osana oppimista. Käsittelen seurakuntien musiikkitoimintaa musiikin informaalin oppimisen ja yhteisömusiikin määritteiden kautta.

Tutkimukseni perusteella seurakunnat ovat otollisia ympäristöjä yhteisölliselle musiikin oppimiselle. Musiikilla on ollut merkittävä asema seurakunnissa läpi kristinuskon historian. Edellisten vuosikymmenten aikana kanttorisäesteisen yhteislaulukulttuurin rinnalle on kasvavissa määrin muodostunut osallistavaa musiikkiyhtye- ja kirkkokuorotoimintaa. Seurakuntien musiikkikulttuurien muutosten keskellä myös kanttorin työnkuva on monipuolistunut. Kanttorin työarkeen kuuluu kasvavassa määrin yhteisömuusikon toimenkuvaan verrattavissa olevia tehtäviä. Suomessa erityismessut ovat monipuolistaneet etenkin evankelis-luterilaisen seurakuntamusiikin käsitettä ja tarjonneet mahdollisuuksia seurakuntalaisten osallistumiselle säestystoimintaan. Säestystoimintaan osallistuminen on aktiivisinta nuorten ja nuorten aikuisten osalta. Ruotsissa seurakuntalaisilla, etenkin tunnustuskuntiin sitoutumattomien seurakuntien jäsenillä, on havaittu olevan muita todennäköisemmin musiikkiharrastuksia.

Seurakuntien musiikkikulttuureissa tarjoutuu mahdollisuus myös yhteisöllisyyden kokemuksille. Herätysliikkeiden omat laulukokoelmat ja -kirjat koetaan yhteisöllisyyttä vahvistavana tekijänä. Myös erityismessuissa kävijöiden kesken on havaittu muodostuvan uusia jumalanpalvelusyhteisöjä. Kauneimpien joululaulujen kaltaiset yhteislaulutilaisuudet tavoittavat ja yhdistävät edelleen niitäkin, jotka eivät osallistu muuten aktiivisesti seurakuntien jumalanpalvelustoimintaan.