Jälkitavujen vokaalienvälinen h Isossakyrössä ja Vähässäkyrössä

Abstract

Jälkitavujen vokaalienvälinen h on tunnettu murrepiirre erityisesti peräpohjalaisissa murteissa, mutta Etelä-Pohjanmaan murrealueella sitä on vähemmän tutkittu. Tutkimukseni jälkitavujen vokaalienvälisestä h:sta Isossakyrössä ja Vähässäkyrössä havainnollistaa erityisesti sisäheitollisen ”menhän”-muodon vähenevää esiintymistä alueella. Sisäheitottomat ”mennähän”-muodot ovat alueella edelleen vahvasti käytössä.

Tarkastelen tutkimuksessani lähemmin kolmea muotoryhmää, joita aineistossani eniten esiintyi. Näitä muotoryhmiä ovat illatiivit sekä passiivin preesens ja preteriti. Vertailen informanttieni tuottamia h-tapauksia näissä ryhmissä. Vastakkainasettelussa ovat Isokyrö ja Vähäkyrö alueina, ikäryhmät (40–50-vuotiaat ja 70–80-vuotiaat) ja sukupuolet (nainen/mies).

Tutkimukseni on pieni, mutta se tuo tärkeää tietoa jälkitavujen vokaalienvälisen h:n esiintymisestä Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan rajalla. Sisäheitottomassa muodossa murrepiirre vaikuttaisi olevan edelleen aktiivisessa käytössä niin Isossakyrössä kuin Vähässäkyrössä, mutta sisäheitollista muotoa esiintyy vähemmän. Isossakyrössä sisäheitollista muotoa ei esiinny juuri ollenkaan, ja Vähässäkyrössäkin sitä esiintyy pääasiassa vanhempien informanttien puheessa. Yleisemmät sisäheitottomat muodot ovat kuitenkin informanttien keskuudessa enemmän käytössä kuin yleiskieliset ”mennään”-muodot.

Jälkitavujen vokaalienvälinen h ei vaikuttaisi olevan katoamassa, mutta sen sisäheitottomat variantit saattavat olla syrjäyttämässä sisäheitolliset. Varmempien johtopäätösten tekeminen vaatisi kuitenkin lisätutkimusta.