Kolottaa, jomottaa, kivistää : kipua kuvaavien verbien semantiikkaa
Kangas, Milla (2021-02-05)
Kangas, Milla
M. Kangas
05.02.2021
© 2021 Milla Kangas. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202102091120
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202102091120
Tiivistelmä
Tutkin kandidaatintutkielmassani lähimerkityksisten kipua kuvaavien verbien kolottaa, jomottaa ja kivistää semantiikkaa kognitiivisen kieliopin näkökulmasta. Tarkastelen, millaisia piirteitä tutkimieni verbien hahmoon ja semanttiseen kehystietoon sisältyy. Lähtökohtanani on se, että tutkimieni verbien väliltä löytyy merkityseroja, vaikka niitä kaikkia käytetään kivun kuvaamiseen. Kyselytutkimukseni aineisto koostuu 217 informantin antamasta vastauksesta, jotka olen kerännyt sähköisellä kyselylomakkeella.
Tutkimustuloksistani käy ilmi, että tutkimani verbit sisältävät niin semanttisia yhtäläisyyksiä kuin eroavaisuuksiakin. Verbit eroavat toisistaan siinä, millaisia aktiivisia vyöhykkeitä eli ruumiinosia ne aktivoivat. Verbi kolottaa aktivoi aktiiviseksi vyöhykkeekseen useimmiten selän, polven, hampaan tai luut. jomottaa-verbin aktiivisena vyöhykkeenä taas esiintyy useimmiten pää tai hammas. Pää on myös verbin kivistää useimmiten aktivoima aktiivinen vyöhyke, mutta toiseksi useimmiten tämä verbi aktivoi aktiiviseksi vyöhykkeekseen ruumiinosan vatsa.
Informanttien vastausten perusteella tutkimistani verbeistä löytyy eroja siinä, millä tavalla ne kuvaavat kivun voimakkuutta, kestoa ja paikallisuutta. Semanttinen yhtäläisyys löytyy verbien kuvaamasta kivun paikallisuudesta, sillä informanttien käsitysten mukaan jokaisella tutkimallani verbillä kuvataan paikallista kipua. Kivun voimakkuuden ja keston suhteen verbien merkitykset kuitenkin eroavat toisistaan. Lisäksi jokaisen verbin semanttinen kehystieto sisältää kunkin verbin kohdalla sellaista tietoa, joka ei toisten verbien merkityksiin sisälly. Tutkimukseni antaa sanakirjoista löytymätöntä lisätietoa kipua kuvaavien verbien merkityseroista.
Tutkimustuloksistani käy ilmi, että tutkimani verbit sisältävät niin semanttisia yhtäläisyyksiä kuin eroavaisuuksiakin. Verbit eroavat toisistaan siinä, millaisia aktiivisia vyöhykkeitä eli ruumiinosia ne aktivoivat. Verbi kolottaa aktivoi aktiiviseksi vyöhykkeekseen useimmiten selän, polven, hampaan tai luut. jomottaa-verbin aktiivisena vyöhykkeenä taas esiintyy useimmiten pää tai hammas. Pää on myös verbin kivistää useimmiten aktivoima aktiivinen vyöhyke, mutta toiseksi useimmiten tämä verbi aktivoi aktiiviseksi vyöhykkeekseen ruumiinosan vatsa.
Informanttien vastausten perusteella tutkimistani verbeistä löytyy eroja siinä, millä tavalla ne kuvaavat kivun voimakkuutta, kestoa ja paikallisuutta. Semanttinen yhtäläisyys löytyy verbien kuvaamasta kivun paikallisuudesta, sillä informanttien käsitysten mukaan jokaisella tutkimallani verbillä kuvataan paikallista kipua. Kivun voimakkuuden ja keston suhteen verbien merkitykset kuitenkin eroavat toisistaan. Lisäksi jokaisen verbin semanttinen kehystieto sisältää kunkin verbin kohdalla sellaista tietoa, joka ei toisten verbien merkityksiin sisälly. Tutkimukseni antaa sanakirjoista löytymätöntä lisätietoa kipua kuvaavien verbien merkityseroista.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [34589]