Sosiaalisen kompetenssin tukemisen merkitys sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisyssä

Abstract

Tarkastelen kandidaatintutkielmassani sosiaalisen kompetenssin tukemisen merkitystä sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisyssä. Työn tavoitteena on ensin avata sosiaaliseen kompetenssiin ja sosiaaliseen syrjäytymiseen liittyvät käsitteet. Tämän jälkeen tutkielmassa pyritään selvittämään, miten sosiaalisen kompetenssin tukemisella voidaan vaikuttaa sosiaaliseen syrjäytymiseen ehkäisevästi ja vaikuttaa tällä tavoin yksilön elämänkulkuun positiivisesti. Tutkielma on toteutettu narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Lähteinä on käytetty niin suomenkielisiä kuin englanninkielisiäkin artikkeleita, kirjallisuutta ja tutkimusraportteja.

Sosiaalisen kompetenssin rakentuminen alkaa jo varhaisessa ikävaiheessa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Sen alakäsitteitä ovat muun muassa sosiaaliset taidot, sosiokongitiiviset taidot ja sosioemotionaaliset taidot. Sosiaalinen kompetenssi mahdollistaa yksilön oikeanlaisen toiminnan valinnan sosiaalisissa kanssakäymisissä ja vaikuttaa esimerkiksi kaveri- ja ystävyyssuhteiden luomiseen. Toveriryhmiin kuuluminen ja ympäristön hyväksyntä vaikuttavat positiivisesti yksilön minäkuvaan, itsetuntoon ja psyykkiseen hyvinvointiin.

Sosiaalinen syrjäytyminen on yksi syrjäytymiskäsitteen osa-alue, johon liittyy yhteiskunnan sosiaalisista yhteisöistä ulos joutuminen ja joka voi pahimmillaan ajaa koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle. Sosiaalisen syrjäytymisen ilmiöitä ovat esimerkiksi aggressiivisuus, rikollisuus ja päihteiden käyttö, jotka vaikuttavat yhteiskuntaan kuormittavasti.

Varhainen sosiaalisen kompetenssin ongelmiin puuttuminen on osoittautunut merkitykselliseksi tavaksi ennaltaehkäistä sosiaalista syrjäytymistä. Mikäli yksilön antisosiaaliseen käytökseen onnistutaan puuttumaan tarpeeksi ajoissa, voi yksilö onnistua rakentamaan sosiaalisten taitojen avulla elämään merkityksellisiä sosiaalisia suhteita ja edistää näin ollen myös koulutuksessa ja työelämässä pysymistä.