Koulupäivän aikainen ravitsemus oppimisen tukena

Abstract

Tämän kandidaatin tutkielman tavoitteena on selvittää, mihin koulupäivän aikainen ravitsemus perustuu ja miten ravitsemus tukee oppimista. Tutkimusmetodina on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jossa aineistona käytetään aikaisempia aiheen tutkimuksia sekä lähdekirjallisuutta. Tutkimuksessa perehdytään suomalaiseen kouluruokailuun ja kouluruokailusuosituksiin sekä tarkastellaan ravinnon vaikutusta oppimiseen.

Koulupäivän aikainen ruokailu perustuu Valtion ravitsemusneuvottelukunnan laatimiin kouluruokailusuosituksiin, joiden taustalla on lainsäädäntö ja perusopetuksen opetussuunnitelma. Suosituksissa annetaan selkeät ja yksityiskohtaiset suuntaviivat koululounaan ja mahdollisen välipalan koostamiseen. Aterian koostaminen perustuu lautasmalliin. Lautasmalliateria on täysipainoinen ateriakokonaisuus silloin, kun siihen sisältyy myös leipä, margariini, salaatinkastike tai öljy sekä ruokajuoma. Vain noin 10 % alakoulun oppilaista noudattavat kouluruokailusuosituksien lautasmallia.

Tutkimustulosten mukaan ravitsemuksella on vaikutusta aivojen hyvinvointiin ja toimintaan sekä sitä kautta oppimiseen. Terveellisen kouluruoan nautittuaan lapset jaksavat keskittyä ja käyttäytyä luokassa paremmin, minkä johdosta oppiminen ja koetulokset ovat parantuneet. Tutkimustulokset osoittavat, että monipuolinen ja ravintosisällöllisesti hyvä ruokavalio tukee kognitiivista kehitystä ja toimintaa sekä vaikuttaa muistiin, ajatteluun ja oppimiseen positiivisesti. Tutkimustulosten mukaan suositusten mukainen ravitsemus vaikuttaa positiivisesti lukutaitoon ja lukemisen ymmärtämiseen ensimmäisillä luokilla. Tulokset osoittavat myös, että hyvällä ravitsemuksella on yhteys vähäisempiin käyttäytymishäiriöihin, harvempiin poissaoloihin ja sitä kautta parempiin oppimistuloksiin.

Tutkimustuloksien mukaan huono ravitsemus heikentää kehittyviä aivoja ja kognitiivisia taitoja. Runsaalla sokerin ja muiden nopeiden hiilihydraattien käytöllä on yhteys muistihäiriöihin, sekä tyydyttyneen rasvan ja sokerin käytöllä on heikentäviä vaikutuksia aivoihin, mikä heijastuu heikentyneenä oppiskykynä. Puutteellinen ravinto heijastuu heikentävästi lasten jaksamiseen, keskittymiseen ja oppimiseen.