Tunteet työyhteisössä : induktiovaiheen varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia

Abstract

Viime aikoina varhaiskasvatuksen piirissä on kiinnitetty huomiota tunnekasvatukseen ja tunteiden merkitykseen. Tunteet ovat myös vahvasti läsnä varhaiskasvatuksen opettajien arjessa, koska he luovat toiminnallaan tunteiden mallia lapsille. Induktiovaihe eli työuran ensimmäiset viisi vuotta ovat emotionaalisesti herkkää aikaa. Koulutuksen ja työuran nivelvaiheessa kohdataan työn todellisuus. Koimme merkityksellisenä tutkia juuri induktiovaiheen varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia siitä, miten tunteisiin suhtaudutaan työyhteisössä ja millaista tukea tunteiden käsittelyyn on tarjolla. Tutkimuksessamme pääpaino on negatiivisissa tunteissa, sillä ne nähdään useimmiten ongelmallisina. Tunteet linkittyvät vahvasti työhyvinvointiin, sillä ne vaikuttavat jaksamiseen ja työssä suoriutumiseen. Halusimme selvittää myös, miten varhaiskasvatuksen opettajat kokevat tunteiden vaikuttavan työhyvinvointiin.

Tutkimuksemme kohteena ovat induktiovaiheen varhaiskasvatuksen opettajien kokemukset tunteisiin liittyen, joten valitsimme fenomenologisen tutkimusmenetelmän. Tämä menetelmä keskittyy tutkimaan juuri kokemuksia. Tutkimuksemme aineiston keräsimme sähköisellä kyselylomakkeella. Saimme kyselyyn yhteensä 12 vastausta ammattikorkeakoulu- ja yliopistotaustaisilta induktiovaiheen varhaiskasvatuksen opettajilta ympäri Suomea. Aineiston analyysin toteutimme tulkitsevan fenomenologisen analysointimenetelmän mukaisesti. Sen mukaan analyysi tapahtuu vaihe kerrallaan ja aineistosta muodostetaan teemoja.

Tutkimuksemme tuloksista nousi esille, että työyhteisöissä suhtaudutaan tunteisiin vaihtelevasti. Työyhteisön avoimuudella oli vaikutusta siihen, kuinka tunteisiin suhtaudutaan. Ammatillisuus vaikutti tunteiden tukahduttamiseen ja säätelemiseen, koska oman esimerkin nähtiin olevan merkityksellistä tunnekasvatusta ajatellen. Koulutuksessa harjoittelut koettiin tunteiden kannalta merkittäväksi. Tulosten mukaan työn ulkopuoliset ystävät koettiin tärkeimmäksi tukiverkostoksi, mutta vaitiolovelvollisuus muodostui ongelmaksi tässä tilanteessa. Tämän vuoksi työpaikan tiimi koettiin myös tärkeänä tukena. Työpaikan tunneilmapiirin koettiin vaikuttavan työhyvinvointiin. Negatiiviset tunteet vaikuttavat tulosten mukaan työmotivaatioon. Tunteet tarttuvat helposti toisiin ja sitä kautta vaikuttavat työilmapiiriin. Tunteiden käsittelyyn kaivattaisiinkin tukea jo koulutuksesta lähtien. Lapset joutuvat kärsimään liiallisesta negatiivisuudesta, sillä se vaikuttaa huomattavasti työn laatuun. Omien tunteiden käsittelyn kannalta samassa elämäntilanteessa, esimerkiksi induktiovaiheessa, olevat opettajat voivat toimia hyvänä tukena. Työn hektisyyden vuoksi tunteet joudutaan usein siirtämään syrjään, sillä niiden käsittelemiseen ei ole aikaa.