Musiikin aineenopettaja äänenkäytön ammattilaisena

Abstract

Kandidaatintutkielmani tarkastelee musiikin aineenopettajien työtä äänenkäytön näkökulmasta. Tutkielmassa tutustutaan mahdollisiin haasteisiin, joita runsas äänenkäyttö voi ääniammattilaiselle aiheuttaa sekä valmiuksia, joita musiikinopettaja tarvitsee työssään, jotta voi säilyttää äänensä ja työkykynsä mahdollisimman pitkään. Tutkielmassa tehdään katsaus myös kolmen suomalaisen yliopiston musiikkikasvatuksen tutkinto-ohjelmiin ja näissä tarjottaviin äänenkäytönopetuksen sisältöihin. Kantavia teemoja työssä ovat äänen oikeanlainen tuottaminen sekä äänihäiriöt, erityisesti opettajien. Kandidaatintutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, jossa tutkimusaineistoksi muodostui kattava otanta muun muassa musiikkikasvatuksen, lääketieteen ja laulupedagogiikan kirjallisuudesta.

Ääniongelmat koskettavat suurta joukkoa opettajia. Jopa 12–43 %:lla opettajista on opetustyötä erittäin paljon häiritseviä äänioireita. Ääniongelmilla tiedetään olevan fyysisten oireiden lisäksi psykologisia, taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Opettajan puutteelliset äänenkäyttötaidot tai heikko ääni voivat aiheuttaa esimerkiksi opettajan ammatti-identiteetin, itsetunnon ja työtehokkuuden heikkenemistä sekä taloudellisia haasteita. Opettajien ääniongelmien keskiössä ovat ääniergonomian lisäksi opettajan omat äänenkäyttötavat. Varsinkin musiikinopettajien työn voidaan todeta olevan erityisessä asemassa, sillä työ pitää sisällään usein meluisassa tilassa puhumista ja laulamista.

Moni opettaja, joka kokee yksittäisiä äänioireita, ei välttämättä tunnista tilannetta tai ymmärrä mistä oireet voivat johtua. Tällöin ääntä saatetaan käyttää alkavista ääniongelmista huolimatta. Tämän takia opettajien koulutuksessa, niin luokan- kuin aineenopettajienkin, tulisi kiinnittää enemmän huomiota opettajien työhyvinvointiin ja puhetyön erityispiirteisiin. Näin tulevaisuuden opettajien ääntä ja työuria voitaisiin varjella.