Työnohjauksen avulla kohti toimivaa työyhteisöä

Abstract

Työni aiheeksi valikoitui työnohjaus, sillä halusin selvittää voisiko se tuoda apua organisaation muutosta vaativiin tilanteisiin ja millä keinoin työyhteisön dialogisuutta on mahdollista sen avulla edistää. Tarve tähän nousi omista kokemuksistani ja työhistoriani aikana kohtaamistani tilanteista, joissa vuorovaikutuksen haasteet työntekijöiden ja johdon välisessä kanssakäymisessä herättävät kysymyksiä, puhuttavat ja vievät energiaa työnteosta. Ohjaus ja sen toimintakentät ovat minulle muutamaa työelämässä pintapuoliseksi jäänyttä kokemusta lukuun ottamatta tuntemattomia, mutta toivon löytäväni niiden piiristä keinoja millä esim. esimiehen sekä johdon ja työryhmien välistä yhteistä ymmärrystä ja sitä kautta mm. työhyvinvointia pystyttäisiin lisäämään. Huomaan opintojen edetessä kiinnostuksen aihetta kohtaan kasvavan ja omien tulevien ammatillisten intressien liittyvän siihen kiinteästi. Varsinaiseen tutkimuskysymykseeni keskittyvää kirjallisuutta oli haasteellista löytää, joten olen lähestynyt aihetta mm. johtajuuden ja organisaatioiden toimintakulttuurien haasteiden kautta. Valitsin työni pääteoksiksi ne, joista löysin tietoa ydinkysymykseeni liittyen. Leila Keski-Luopa käsittelee kirjassaan ”Työnohjaus vai superviisaus” aihetta, johon itsekin tutustuin työtä aloittaessani. Sekä työni pääteosten, että muun valitsemani kirjallisuuden mukaan työnohjaus vaikuttaa olevan hajanainen kokoelma kirjavia ja sekavia käyttöohjeita, joiden teoriatausta on jäänyt pitkälti hämärän peittoon. Työnohjaus on lähtenyt alasta riippuen kehittymään eri suuntiin eikä yhtenäistä teoriaa ole viime aikoihin saakka ollut. Soili Keskisen toimittamassa teoksessa ”Työnohjaus-mitä, missä, milloin?” lähestytään työnohjauksen vaikuttavuutta eri menetelmällisten ratkaisujen kautta. Maj-Lis Kärkkäinen on toimittamassaan kirjassa kuvannut työyhteisön perustehtävää ja johtajuuteen liittyviä haasteita ja sekä näiden yhteensovittamisen keinoja ja vaikutusta mm. työilmapiiriin. Työni edetessä olen saanut tutkimuskysymykseeni vastauksia ja käytännön työelämän kannalta merkittävää ja sovellettavissa olevaa tietoa.

Hyvä, oikeudenmukainen käytös ja empatia eivät vaadi rahallista panostusta, mutta lisäävät avointa ja luottamuksellista ilmapiiriä, jossa vaikeistakin asioista uskalletaan puhua. Ihmisten kohtaamisessa ja tavasta kommunikoida on kyse kyvyistä ja taidoista, mutta myös valinnoista. Kirjallisuuden perusteella työnohjaus osoittautui varteen otettavaksi keinoksi tuoda henkilöstöä ja johtoa lähemmäs toisiaan. Usein kuitenkin työhyvinvointiin liittyvät satsaukset jäävät tuloksen tekemisen varjoon, varsinkin jos ne vaativat osapuolilta syvällistä paneutumista aiheeseen vieden ajallisia ja taloudellisia resursseja.

Tutkimusotteeni on laadullisen tutkimuksen fenomenologinen menetelmä, jossa kirjallisuuteen perehtymisen avulla haluan selvittää tutkimusongelmaa peilaten siihen kokemuksiani urani varrelta ja käsityksiä työelämän haasteista keskittyen yksityisen sektorin työnohjauksen kysymyksiin.