Fraseologia edistyneen suomenoppijan kompastuskivenä : epätyypillisyyksiä C-tason oppijansuomessa

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen ja kartoitan edistyneessä eli Eurooppalaisen viitekehyksen (2003) mukaan C1–C2-tason oppijansuomessa esiintyviä fraseologisia epätyypillisyyksiä. Tutkimukseni on luonteeltaan korpuslingvistinen, ja sen teoreettiseen viitekehykseen kuuluvat kontekstuaalisen semantiikan, fraseologian sekä oppijankielen tutkimusalat. Fraseologisella epätyypillisyydellä tarkoitan tässä suomenoppijan kirjallista kielentuotosta, joka poikkeaa jollain tavalla vastaavasta äidinkielisen kielenkäyttäjän eli natiivin kielentuotoksesta.

Käytän aineistonani Oulun yliopiston Kansainvälistä oppijansuomen korpusta (ICLFI), joka edustaa suomi vieraana kielenä -varianttia. Aloitan tutkimukseni valitsemalla kaikista ICLFIn 283:sta C-tason raakatekstistä sellaiset tapaukset, jotka miellän fraseologisiksi epätyypillisyyksiksi. Nojaudun valinnassani oman edistyneen suomenoppijan kieli-intuitioni lisäksi myös yhden äidinkielisen kielenkäyttäjän kieli-intuitioon.

Tarkistan alustavien havaintojeni paikkansapitävyyttä vertailuaineiston avulla. Vertailuaineistoksi olen valinnut Ylen suomenkielisen uutisarkiston osakorpukset vuosilta 2011–2018. Aineisto koostuu yli 18 miljoonasta virkkeestä ja yli 207 miljoonasta saneesta, ja se edustaa natiivisuomen yleiskielistä varianttia. Esitän kullekin fraseologiselle epätyypillisyydelle vaihtoehtoisen, ”tyypillisemmän” vastineen. Vertailen vaihtoehtoja toisiinsa tekemällä niistä konkordanssihakuja Kielipankin verkkopohjaisen Korp-työkalun avulla.

Pääosin kvalitatiivisessa analyysissani esitän edustavan otoksen löytämistäni fraseologisista epätyypillisyyksistä. Tapaukset vaihtelevat yksittäisistä leksikaalisista ilmentymistä laajempiin morfosyntaktisiin kokonaisuuksiin. Sijoitan ne luokittelumalliin, joka koostuu sananvalinnan, morfologian, lauseketason sekä lausetason epätyypillisyyksien pääryhmistä. Pääryhmät jakautuvat lisäksi useisiin alaryhmiin, joista osa jakautuu edelleen eri keskittymiin.

Sananvalinnan epätyypillisyyksien pääryhmä koostuu kahdeksasta alaryhmästä. Ensimmäiset neljä, pääosin epätyypillisyyksiä sisältävät alaryhmät ovat yksittäiset lähimerkityksiset sanat, intensiteettipartikkelit, muut kollokaatiot ja leksikaaliset myötäesiintymät sekä semanttinen preferenssi ja semanttinen prosodia. Jälkimmäisen neljän alaryhmän tapaukset ovat lähempänä virheitä, ja ne ovat uudismuodosteet, sanakirjan sudenkuopat ja transfer-tapaukset, virheelliset nomininvalinnat sekä virheelliset verbinvalinnat.

Morfologisten epätyypillisyyksien pääryhmä sisältää kolme keskittymää, jotka ovat sanan epätyypillinen luku, sanan epätyypillinen sijapääte sekä sti-adverbijohdosten ylimuodostus. Lauseketason epätyypillisyyksien pääryhmä taas muodostuu substantiivi-, adjektiivi- ja partisiippi-, adpositio- sekä infinitiivilausekkeiden alaryhmistä. Lausetason epätyypillisyyksien pääryhmään kuuluvat puolestaan verbin valenssin, verbin ja sen täydennysympäristön, lausetyyppien, tulla joksikin -rakenteen, vierasperäisten lauserakenteiden sekä kiteytyneiden rakenteiden alaryhmät.

Tulokseni osoittavat, että suomenoppijoilta on odotettavissa runsaasti fraseologisia epätyypillisyyksiä tai jopa virheitä edistyneelläkin tasolla. Lisäksi ne vahvistavat useiden tutkijoiden näkemyksiä siitä, että natiivinkaltaisen idiomaattisen kielen tuottaminen ei ole itsestäänselvyys edistyneillekään kielenoppijoille. Tulokseni myös osoittavat, että C-tason kielenoppijan todellinen kielellinen kompetenssi ei aina yllä Eurooppalaisen viitekehyksen (2003) kyseiselle kielitaitotasolle asettamiin kriteereihin. Tämä havainto taas puoltaa näkemystä siitä, että kieltä tulisi opettaa fraseologisina kokonaisuuksina yksittäisten sanojen sijaan jo kielenoppimisen alkumetreillä.

Tutkimukseni tuo lisää eväitä oppijansuomen korpuslingvistiseen tarkasteluun. Pääpiirteittäinen kartoitukseni tarjoaa runsaasti ideoita yksittäisten fraseologisten piirteiden syvällisempään ja tilastopainotteisempaan tutkimukseen. Lisäksi se nostaa esille morfologisten piirteiden tarkastelun tärkeyden oppijansuomessa. Luokittelumallini soveltunee myös muunlaisiin oppijansuomen fraseologisiin kartoituksiin, joihin mukaan voisi ottaa esimerkiksi eri kielitaitotasot, suomenoppijan äidinkielet tai oppijansuomen variantit.