Yhteisöllisyys, luontosuhde ja hyvinvointi yhteisöasumisessa : monimetoditutkimus Suomen ekoyhteisöistä

Abstract

Ekoyhteisöt ovat pienehköjä asuinyhteisöjä, jotka useimmiten perustuvat kestävyysarvojen pohjalle, korostaen ekologisuutta ja yhteisöllisyyttä. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisena kuuden eri Suomen ekoyhteisön asukkaat kokevat hyvinvointinsa, luontosuhteensa ja yhteisöllisyytensä. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella niitä tekijöitä ja prosesseja, joissa hyvinvointi, luontosuhde ja yhteisöllisyys ekoyhteisöelämässä mahdollisesti muuttuvat.

Tutkielmassa tarkastellaan, voiko ekoyhteisö toimia hyvinvointia edistävänä asuinympäristönä luontosuhteen ja yhteisöllisyyden tukemisen kautta. Tulosten pohjalta tarkoituksena oli myös pohtia, millaisia tekijöitä tulisi huomioida luontosuhdetta ja yhteisöllisyyttä tukevaa asumista suunniteltaessa. Työ toteutettiin monimetoditutkimuksena, jossa hyödynnettiin lomakekyselyä, puolistrukturoituja haastatteluja ja havainnointia. Aineistona toimivat ekoyhteisöjen asukkaiden yksilö- ja ryhmähaastattelut sekä vastaukset lomakekyselyyn elämäntyytyväisyydestä (SWLS), yhteisöllisyydestä (SCI-2) ja luontosuhteesta (NR-21). Lomakekyselyn aineisto analysoitiin SPSS-tilastotyökalun avulla tunnuslukuja tarkastelemalla ja kahden muuttujan korrelaatioita testaamalla. Haastatteluaineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla.

Tutkittujen ekoyhteisöjen asukkaiden hyvinvointi ja elämäntyytyväisyys olivat keskimäärin korkeita ja luontosuhde ja koettu yhteisöllisyys hyvin korkeita. Ekoyhteisöjen asukkaiden kokema yhteisöllisyys sai erilaisia muotoja ja pohjautui erilaisille ominaisuuksille. Myös asukkaiden luontosuhteet olivat laadullisesti erilaisia. Ekoyhteisöelämä oli vaikuttanut positiivisesti useiden osallistuneiden hyvinvointiin luontosuhteen syventymisen, yhteisöllisyyden tai molempien yhteisvaikutuksen kautta. Tärkeimmät yhteisöllisyyteen vaikuttaneet tekijät olivat asukkaiden sosiaaliset taidot, kyvykkyys itsereflektioon sekä jaetut arvot ja visiot. Tärkeimmät luontosuhteeseen vaikuttaneet tekijät olivat luonnonläheinen maaseutuympäristö sekä vuorovaikutteinen suhde luonnon kanssa. Tutkimustulosten perusteella yhteisöllisen asumisen toimivuutta voidaan edistää arkkitehtonisilla ratkaisuilla, asukkaiden sosiaalisten taitojen tukemisella ja asuinyhteisön arvojen ja vision huolellisella tiedostamisella. Luontosuhdetta sen sijaan voidaan tukea lisäämällä monimuotoisten viheralueiden määrää ja luomalla mahdollisuuksia vuorovaikutteisten suhteiden luomiseen luonnon kanssa.