”Mielestäni seksuaali- ja turvataitokasvatuksen tulisi olla osa jokapäiväistä arkea.” : varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä seksuaali- ja turvataitokasvatuksesta

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä seksuaali- ja turvataitokasvatuksesta. Vastaavaa tutkimusta ei ole tehty varhaiskasvatuksen kontekstissa. Etenkin turvataitokasvatus on suhteellisen uusi käsite, josta on vain vähän tutkimustietoa. Tutkimuksella vastaamme kysymykseen: Millaisia käsityksiä varhaiskasvatuksen opettajilla on seksuaali- ja turvataitokasvatuksesta?

Teoreettinen viitekehys on jaettu kahteen: pienen lapsen seksuaalisuuteen sekä seksuaali- ja turvataitokasvatukseen. Seksuaali- ja turvataitokasvatuksen ymmärtäminen vaatii ymmärrystä myös lapsen seksuaalisesta kehittymisestä ja käyttäytymisestä.

Tutkimus on laadullinen tutkimus ja metodologisena lähestymistapana on fenomenografia. Fenomenografian avulla tutkitaan ihmisten käsityksiä. Aineisto on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella, johon vastasi 16 varhaiskasvatuksen opettajaa. Aineisto on analysoitu fenomenografisen tutkimuksen teon analyysimallilla.

Tutkimuksen tuloksena varhaiskasvatuksen opettajien käsitykset jakautuivat neljään kuvauskategoriaan: minäkuva, ihmissuhdetaidot, valmiudet suojella itseään ja toiminta varhaiskasvatuksessa ja toimintaa ohjaavat tekijät. Minäkuvasta varhaiskasvatuksen opettajien vastauksista nousi esiin oman kehon tutkiminen, sukupuolen moninaisuus ja itsetunto. Ihmissuhdetaidoista esiin nousivat tunteet ja kommunikaatio ja valmiuksista suojella itseään kuvauskategoriasta lapselle välitettävä tieto ja lapselle välitettävät taidot. Toiminta varhaiskasvatuksessa ja toimintaa ohjaavissa tekijöissä nousi esiin pedagogiset näkökulmat sekä paikka ja aika.

Tutkimuksessamme nousi esiin varhaiskasvatuksen opettajien myönteinen suhtautuminen seksuaali- ja turvataitokasvatukseen. Opettajien käsitykset olivat pääosin linjassa teoriaosuudessa esiteltyjen tutkimusten kanssa.